Torstai on toivoa täynnä! (12.5.2022)

Kirjoitan vaikka koen kirjoitukseni äänettömäksi huudoksi kuuroille korville. Suomessa vallitsee sotaisa hysteria, joka sokaisee näön tulevaisuuteen ja kuurouttaa korvat järjen ääneltä. Suomi on asettumassa USA:n alusmaaksi lännen sodassa, jonka tavoite on hajottaa Venäjä. Tavoite on sama kuin Ukrainassa viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Kuka tietäjä kertoisi mitä tavoitteen onnistumisesta seuraisi? 

En ole parjattu putinisti, mutta suomettunut olen, jolla tarkoitan isänmaani edun ajattelemista. Olen puolueettoman Suomen ehdoton kannattaja ja kansalainen. Länsittynyt Bidenisti en missään muotoa halua olla.

Suomen tahto liittyä Natoon julkaistaan torstaina 12.5.2022. Asian valmistelu on ollut salaista, mutta näkyvää ja valtionjohdon natomyönteinen kanta on ollut kansalaisten tiedossa jo pitkään, vaikka sitä on pantattu lumeena. 

Kokoomusvetoinen länsittyminen on Suomessa vahvistunut vuosien, tai oikeastaan jo vuosikymmenten kuluessa. Nyt Suomea ohjaa kokoomuslainen presidentti ja täysin oikeistolaistunut hallitus. Koko kansaa edustava monipuoluejärjestelmä on ovelasti muutettu koalitioksi jota poliittisesti johdetaan jo Suomen ulkopuolelta. Aivan sama prosessi on ollut meneillään väkivaltaisemmin  viime vuosina Ukrainassa. 

USA:n tavoite yksinapaisesta hallintajärjestelmästä ei ole ideologisesti pelkästään huono, mutta sen toteuttaminen ilman väkivaltaisuuksia ei ole mahdollista. Maailma muuttuu ilman väkivaltaa kulttuurisesti vain useiden sukupolvien vaihtumisen myötä, ei poliittista johtoa väkisin vaihtamalla. USA:n malli johtaa valtioiden sisäiseen tuhoon, joka nyt Venäjää uhkaa ja jota vastaan se puolustautuu. Yhdysvallat ei ole vastannut seurauksista Irakissa, Ukrainassa, eikä ota vastuuta Suomestakaan.

Vastuu on Suomen osalta tavallaan Venäjän. Mikäli Venäjä hyväksyy Naton levittäytymisen rajoilleen, ei konfliktia synny heti, mutta jos se pysyy vaatimuksessaan puolueettomista naapureista, kokee Suomi Ukrainan kohtalon. 

On hämmästyttävää ettei Suomen päättäjillä ole silmät auenneet vaikka historia on jo opettanut ettei varustautuminen sotaan johda koskaan pysyvään rauhaan. Varustautuminen sotaan, jota puolustautumiseksi lumeena kutsutaan, ruokkii aina eripuraa ja aseteollisuutta. Asettuminen suurvaltojen sotapelin alusmaaksi tietää Suomelle tuhoa. 

Suomen asema Venäjän naapurina on ollut auvoisa taloudellisesti ja kulttuurisesti. Toteamus ei sisällä Venäjän ihailua, se sisältää Suomen ehdottomat edut sijaintinsa huomioiden. Olemme olleet lännen portti itään ja päin vastoin. Asemaamme on lännessä kadehdittu. Yhteiskuntajärjestelmämme ja diplomaattiset taitomme ovat olleet arvostettuja, mutta nyt niiden hallinta ollaan menettämässä ulkoa ohjatuksi. 

On turha kenenkään luvata ettei maaperällemme tuotaisi Naton taktisia aseita. Vaikka hakemusta Naton jäseneksi ei edes ole vahvistettu, niin Naton kalustoa vyöryy jo Suomeen. On täysin perustuslakimme vastaista varustaa itärajaamme Venäjää vastaan. Aseellisella varustautumisella luomme todellisen uhkan jota muuten ei olisi.

Luovumme ystävällisistä ja Suomelle hyödyllisistä naapurisuhteista Venäjään Yhdysvaltojen vaatimuksesta. Toteutamme lännen tavoitetta heikentää ja hajottaa itsenäinen Venäjä.

Suomen ei pitäisi hakea jäsenyyttä Natoon, vaikka se nyt 12.5.2022 näyttää hyvin todennäköiseltä. Oljenkorsina rauhaan ja sopuun on jonkun natomaan viisas valinta olla hyväksymättä Suomen jäsenyyttä. Ikävintä olisi Venäjän väliintulo, joka lopputulemasta huolimatta vahingoittaa valtiosuhteita vuosiksi. 

Suomen poliittisen eliitin ja sen valtaa vahtivan median pooli on läpeensä länsittynyt. Bidenistit eivät pysty näkemään läntisen johdon huteruutta joka on nyt johtamassa Suomea tuhon tielle.

Todellisia vastuun kantajia ei valtion johdossa ole, on ainoastaan kuvitteellisen poliittisen edun tavoittelijoita jotka eivät osaa ajatella nenäänsä pidemmälle. Vastuu vyörytetään lapsillemme ja tuleville sukupolville kuten taannoin aiemminkin Suomen sodissa.

Optimistina uskon rauhan ja sovun syntyvän tämän järjettömän selkkauksen seurauksena. Osin häpeän nykyistä suomalaisuutta, sen taantumista vuosikymmenten takaiselle tasolle. On kuitenkin ihmisiä, kansalaisia jotka pystyvät näkemään psykoosin yli, eli hiljaista tietoa ja viisautta on, se periytyköön lapsillemme. 

Risto Ahonen

Korona - Mitä kaikkea tapahtui

Tämä blogi ei kerro tulevan Kirjani sisällöstä, se kertoo siitä miksi kirjoitan.

Kirjoittaminen on minulle tulkintaa siitä mitä näen, luen ja kuulen - avointa keskustelua itseni sekä ihmisten kanssa. Lukijoiden kautta syntyy lisää keskustelua josta jokainen ihminen kasvaa ja eheytyy.

Kirjoitin ensimmäisen kirjani vuonna 2005. Teimme nykyään Ranskassa asuvan ystäväni Reino Lehtisen kanssa televisio- ja videosarjan Eheytyvä ihminen, josta syntyi tahto kirjoittaa saman niminen kirja.

Kirja Eheytyvä ihminen löytyy kirjastoista ja sitä luetaan edelleen, eikä sen sanoma ole vanhentunut. Ihminen ja koko ihmiskunta on pirstaleisempi kuin vuonna 2005.

Ihmisen eheytymistä ei tällä hetkellä edistä onnistuneesti mikään taho maailmassa. Elämme eriytymisvaihetta maailmanpolitiikassa, demokratiassa kansallisella tasolla ja pienyhteisöissä maakunnissa sekä paikkakunnilla joissa asumme, jopa perhe- ja parisuhdetasolla.

Koronasta on tehty eristäytymisen edistäjä. Eristäydymme kaikkialla liikkuessamme, jopa kodeissamme. Ikävintä on, että olemme ryhtyneet pakottamaan ja syyllistämään toisiamme. Rajoitamme terveiden ihmisten liikkumista sekä kokoontumisia. Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys pirstaloituvat eheytymisen sijaan.

Henkilökohtaisesti en pääse rokottamattomana kahvilaan jossa minulla oli tapana poiketa päiväkahvilla ja lukemassa lehtiä. Olen avoimesti tuonut julki rokottamattomuuteni ja kritisoin sitä, ettei rokotevaurioista kanneta vastuuta. Ymmärrystä löytyy asiantuntijoista taviksiin, mutta kynnys hyväksyä kritiikki ja tuoda se julki on korkea. Median ja asiantuntijoiden on riskialtista arvostella omaa toimintaansa, se romahduttaisi uskottavuuden.

Tilanne on monella tavalla absurdi ja lukkiutunut epäinhimilliseen tilaan. Elämme tuhoten nykyisen sivistystasomme saavutettuja etuja. Jaksan kuitenkin uskoa, että elämä eheytyy ja tästä sekoilusta opitaan, emmekä taantuisi vuosisadan takaiseen tilaan jossa vapautta ja tasa-arvoa ei ihmiskunnassa ollut.

Edellä syy siihen miksi päätin vielä kirjoittaa Kirjan, Korona - Mitä kaikkea tapahtui. Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja - samoin minäkin.

Liennytetään rokotekeskustelua

Julkinen keskustelu koronarokotteiden hyödyistä ja haitoista ei ole rakentavaa, se ruokkii vastakkainasettelua. Rokotteista on ollut hyötyä kautta historian, mutta kiistatta on ilmennyt myös rokotehaittoja, joita ei ole tähän mennessä riittävästi tutkittu ja tunnistettu. 

On ihmisiä joille rokote on suurempi riski kuin sairastettu korona.

Vastakkainasettelu on haitallisesti kärjistynyt. Rokottamattomia leimataan rokotevastaisiksi jollaisia he eivät yleisesti ole. Terve kriittisyys kumpuaa epävarmuudesta ja epätietoisuudesta. Asialliselta kritiikiltä ei pidä sulkea silmiä, eikä rajoittaa sen medianäkyvyyttä, siitä voi oppia ja rakentaa sen avulla parempaa tulevaisuutta. Koronan torjunnassa ei ole vielä onnistuttu. 

En ole rokotevastainen, mutta vaadin rokotevahinkojen tutkimista, toteamista ja avointa tiedottamista sekä rokotevahinkojen sisällyttämistä kansanterveyslakiin.

Tunnen rokotevahinkovastuun puutteellisuuden, koska olen toiminut STM:n rokotehaitta -työryhmän jäsenenä. Laadimme oppaan rokotteista sairastuneille, arjessa selviytymisestä, mutta vastuu haitta-asteen ja korvauksien määrittelystä on edelleen vakuutusyhtiöiden poolilla. Rokotteiden valmistajat on vastuusta vapautettu, eikä vahinkovastuuta ole sisällytetty Suomen kansanterveyslakiin, kuten kuuluisi olla. Sisällytetään rokotehaitat kansanterveyslakiin, josta tehty kansalaisaloite on kerännyt jo yli 5000 kannattajaa, https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8666.

Jos vastuu rokotevahingoista olisi selkeästi kansanterveyslaissa määritelty ja tiedottaminen vaurioista avointa sekä luotettavaa, niin epämääräisiin mielikuviin perustuva rokotepelko ja rokotevastaisuus vähenisi. Vastuullisuuden myötä luottamus kansanterveysjärjestelmään lisääntyisi.

Nyt vallitsee epämääräisten pelkojen ilmapiiri, jossa syntyy epätietoisuuden tuottamia mielikuvituksellisia taruja rokotteisiin liittyen. 

Julkaistaan rokotteiden hyödyistä ja haitoista kiistatonta tasapuolista tietoa, se on ainut järkevä tapa toimia. Rokotettujen ja rokottamattomien vastakkainasettelun pitää nyt tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa loppua. Keskustellaan sivistyneesti siitä miten yhteinen hyvä saavutetaan vastuullisesti toimien ja väistämättömät vauriot korjaten.

Risto Ahonen

Jämsä

Kauanko vaikeneminen vielä kestää?

Elämme aikaa joka muistuttaa siitä miten prosessi sikapiikin suhteen eteni. Pandemrix kiellettiin kun vaurioita oli syntynyt niin useita ettei sattumaa tai muita vaikuttajia voitu enää todeksi luonnehtia.

Nyt sydänlihastulehduksia ja tukoksia on jo moninkertainen määrä verraten Pandemrixin haittoihin ja edelleen kolmatta rokotekierrosta kaavaillaan.

Henkilökohtaisesti tiedossamme on rokotteen jälkeisiä kuolemia ja useita vakavia sydänkomplikaatioita, joten kaikkiaan niitä on todennäköisesti Suomessa vähimmilläänkin useita satoja, ellei jo tuhansia?

Tilanne on aivan absurdi. Koronakuolemiksi ja tehohoidon perusteeksi kirjautuu korona jos varsin epäluotettavaksi todettu koronatesti antaa positiivisen tuloksen. Varsinainen tehohoidon tarve tai kuolinsyy ei useinkaan ole yksiselitteisesti korona.

Tiedon epäluotettavuudesta piittaamatta tiedotusvälineet toistavat useasti vuorokaudessa koronakuolemien ja tehohoidettavien tilastoja.

Vastaavasti rokotteen jälkeen ilmenevä sydänlihastulehdus tai tukos on mitä ilmeisemmin rokotteen aiheuttama, mutta tästä tiedotusvälineet vaikenevat.

Nyt tarvitaan avointa vertailua koronan jälkeen kuolleiden ja rokottamisen jälkeen kuolleiden kesken. Huomionarvoista on, että koronatestaukset tilastoidaan tarkasti, mutta rokotehaitoista ei ole pakollista ilmoitusvelvoitetta, eli dataa rokotevaurioista ei edes haluta tilastoida luotettavasti.

Rokotteesta kuolleen henkilön isän  lausuma; "Eihän se haittailmoitus tuo tytärtäni takaisin." Miettikää!

On korkea aika avata tiedotusvälineissä todellisuus kansalaisten tietoisuuteen.

Käsittämättömintä tässä tilanteessa lisäksi on koronapassin käyttöönottamisen suunnittelu!?

Yt. Risto Ahonen

Viestintäsuunnittelija, toimittaja, kirjailija.

Jämsä

Puh. 0400 640 630

Nyt tulitauko piikkisotaan

Koronarokote jakaa kansaa kahtia. Sama ilmiö näkyy kautta koko telluksen. 

Rokotemyönteisyyden aktivoiminen on ymmärrettävästi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ja hallituksen ensisijainen tavoite. Rokotekriittisyyttä yritetään epätoivoisesti rajoittaa. Rokotevastaisuus on ilmiö joka syntyy kriittisyyden rajoittamisesta ja yhteiskunnan vastuuttomuudesta rokotevahinkojen suhteen.

Todetaan yhdessä tuumin se mikä totta on? Rokotteista on hyötyä, mutta ne aiheuttavat myös vakavia haittoja, jopa kuolemia. Rokotteet ovat kiireellä tehtyjä ja kokeellisia pääosin vuoteen 2023 saakka. Vastuuta rokotevahingosta ei ole määritelty riittävästi Suomen kansanterveyslaissa. Rokoteista syntyvien haittojen tunnistaminen on lapsenkengissä.

Vastakkainasettelu on ikävä ilmiö. Kun aika näyttää todeksi sen mitä vielä arvellaan puolin jos toisin, niin selityksille ei riitä palstatilat missään mediassa. 

Ehdotan tulitaukoa tässä piikkisodassa. Ensinnäkin tunnustetaan rokotteiden hyödyt ja haitat. Lisätään kansanterveyslakiin tarvittavat pykälät rokotehaittojen ilmoittamisesta, todentamisesta ja korvauksista. Otetaan yhteiskunnallinen vastuu vähättelemättä vaurioita joita syntyy.

Ei ole häpeä tunnustaa, että homma ei ole ollut hanskassa, vaikka olemme selviytyneet keskimääräistä paremmin, osin jopa hyvin. Koronaviruksen torjuntaan liittyy nyt vastakkainasettelua, joka lientyy vain tunnustamalla tosiasiat, tehdyt virheet ja yrittämällä yhdessä paluuta normaaliin.  

Risto Ahonen

Jämsä

Rättisulkeista halki Suomen

Bussimatkalla etelästä pohjoiseen, tuhat kilometria, 12 tuntia taukoineen, siinä ehtii ajatella kaikenlaista. Oli sovittu, että bussissa käytetään maskeja. Kyllä käytettiin ja poikkeuksetta samaa rättiä joka tauolla kahvitellessa vedettiin leuan alle ja taas takaisin naamalle. Huh heijaa mitä teatteria.

Käsitykseni maskin käytön hyödyistä ja haitoista vahvistui. Yleistynyt maskin lumekäyttö on käyttäjille ja ympäristölle haitallista. Käsi sydämelle, kuka käyttää maskia oikein? EIPÄ JUURI KUKAAN, paitsi terveydenhuollon henkilöstö.

Koska tapahtuu herääminen? Milloin maskisuositus saa huutia? 

Keräilen teiden varsilta ja kauppojen pihoilta maskeja roskiksiin. Joku katsoo sillä silmällä, että hullu kun noihin naamarätteihin koskee! Tuuli on riepotellut maskeja puiden oksille puistoihin sekä vesistöihin. On mustia, valkoisia ja sinisiä maskeja. Maatuminen kestää vuosikausia! Ensi kesänä saa uidessa maskin naamaansa ja uistellessa nappaa maskipäisiä haukia. Monikohan pikkueläin saa todellakin maskin kumirenksusta kaulaansa?

Maskisuositusta ei juuri kukaan uskalla arvostella, kyseenalaistaa. Maskin käytöstä on tullut ikään kuin uskonto. Ihmiset uskovat hyötyihin, vaikka näkevät vain haittoja. Jos aiemmin meni naamion kasvoilla kauppaan, tuli vartija tarkistamaan millä asialla? Nyt sama vartija saattaa muistuttaa jos et käytä maskia? Valvontakamerasta ei tunnista ketään. Me ihmiset emme tunnista toisiamme, emmekä saa puheesta selvää. Ikävintä on etteivät tunteet näy ja välity. 

Vaikka kysymyksessä on suositus, sitä tulkitaan pakoksi. Nuorille suositus on aina yhtä kuin pakko jos rehtori tai opettaja pyytää käyttämään oppitunnilla maskia. Maskin käyttöön motivoidaan velvollisuudetuntoon vedoten. Jos et käytä niin olet vastuuton muita ihmisiä kohtaan.

Maski laukaisee migreenin, se on jo todistettu. Mitä kaikkea muuta terveydellistä haittaa maskista on, se luettelo on pitkä. Esimerkiksi sydämen vajaatoiminnasta ja hapenottokyvyn ongelmista kärsivälle maski voi aiheuttaa vakaviakin ongelmia. Viruksen tarttumisen estämisessä maskin vaikutus on kyseenalainen. Eli kuten jo aluksi totesin, maskin käyttö on perusteltua vain terveydenhuollossa työskentelevillä.

Maskisuosituksesta on järkevä luopua. Maskia ei pitäisi käyttää elleivät ilman epäpuhtaudet, kuten esimerkiksi keväinen katupöly sitä henkilökohtaisista syistä edellytä. 

Miksi henkilöstö vaikenee?

Kaipolan tehtaan sulkemisesta uutisoitiin näyttävästi kaikissa medioissa, mutta UPM:n Kaipolan ja Jämsänkosken tehtaiden henkilöstöltä ollut erittäin vaikea saada mielipiteitä tiedotusvälineisiin. On ymmärrettävää ettei henkilöstö uskalla avautua, sillä epävarmuus oman työpaikan suhteen pelottaa. Nyt irtisanomiset ovat pääosin tiedossa, mutta vaitonaisuus jatkuu. Kaipolan alasajoon liittyy vanhakantaista henkilöstöpolitiikkaa jossa henkilöstöä ei kuulla ja paperiliitolla tai toimihenkilöliitoilla ei ole sanan sijaa. Edes pörssiyhtiön toimitusjohtajalla ei ole valtaa asettua poikkiteloin johdon päätöksiä vastaan.  

Jos Kaipolan ja Jämsänkosken tuotantoa olisi rajoitettu yhdessä sopien ja vain heikommin tuottavilta osin, niin tuskin nyt opeteltaisiin Jämsänkoskella valmistamaan sanomalehtipaperia. Tuskin henkilöstöä olisi tarvinnut nykyistä määrää irtisanoa jos kaikki halukkaat ikääntyneet olisi päästetty ansiosidonnaiselle ja eläkeputkeen. Ihmis- ja yhteiskuntavastuu on rappeutunut. Nyt halutaan kyykyttä henkilöstöä, ammattiliittoja ja jopa Suomen poliittista järjestelmää jonka päätökset eivät ole pörssiyhtiön mieleen.

Kaipolan tehtaan alasajoon liittyy henkilöstöpyykkiä epäinhimillisellä tavalla. Kovat irtisanomiset eivät koske ainoastaan Kaipolaa, vaan henkilöstösiirtoja on tehty Kaipolasta Jämsänkoskelle ja päin vastoin. Jämsänkoskella työskennelleitä on irtisanottu ja heidän tilalleen pestattu "sopivia" kaipolalaisia. 

Henkilöstöryhmissä on oltu yllättyneitä henkilöstöpolitiikan toteutustavoista.

Osa työsuhteensa jatkuvuudesta myönteisen päätöksen saaneista on tuntenut joutuneensa etuoikeutetuiksi ilman inhimillisiä ja ammatillisia perusteita. Empatia pois potkittuja työtovereita kohtaan luo työyhteisöön pitkäkestoisia ristiriitaisia tunteita jotka heikentävät yhteishenkeä sekä työtehoa.

Vielä Juha Niemelän aikaan UPM:ssä satsattiin arvokoulutukseen jonka tavoitteena oli eheyttää työyhteisöä ja oppia sietämään yhteisön jäsenten erilaisuutta. Koulutukseen osallistui koko henkilöstö johtajasta juoksupoikaan.

Nykyinen johtamistyyli jokilaakson tehtailla on tyyliä "hajota ja hallitse", sekä vaurastuta kasvotonta kapitalistia (osakesijoittajaa).

Epävakaus on aikamme ilmiö joka vaikuttaa Jämsässäkin edelleen. Kovat päätökset ammutaan maaleihin kauko-ohjattuina etäohjuksina lasipalatseista jotka eivät sijaitse aina edes Suomessa. Maaliksi joutuminen on mahdollista edelleen muissakin Jämsän työyhteisöissä kuin paperitehtailla.

Risto Ahonen