Perutaan Venäjän uhka

Todellista Venäjän uhkaa Suomelle ei ole olemassa. Mikään virallinen taho ei ole ilmaissut todisteita todellisesta uhkasta. Venäjän suhtautuminen Suomeen on diplomaattisen asiallinen.

Uhkakuvia viljellään lähinnä iltapäivälehdissä, mutta myös televisiossa, radiossa ja etenkin sosiaalisessa mediassa. Talvisotaa käydään toistamiseen. Poliittinen pelotteiden viljely liittyy puolustusbudjetin käsittelyyn. Suomen ilma- ja merivoimien hankintasuunnitelmat esitellään ehdottomina investointeina. Suomen valtion budjetin arvosparrauksessa ohitetaan asehankinnat. Pelko ruokkii varustelukierrettä, josta on merkittävästi haittaa kansantaloudelle, siitä hyötyy ainoastaan aseteollisuus.

Venäjän uhkakuvilla luodaan pelkoa kansalaisten keskuuteen. Suomalaiset ovat mediauskovaisia. Uutisointi pelkokuvista heikentää Suomen ystävyyssuhteita Venäjään. Pelko aiheuttaa epävakautta yhteisölliseen- ja yritystoimintaan. EU:n järjettömien ja käytännössä toimimattomien pakotteiden vaikutus on haitallisinta juuri Suomelle. Uutisointi pakotteiden haitoista on vaimeaa. Vientiteollisuus on kärsinyt pakotteista. Sijoitustoiminta on tyrehtynyt puolin ja toisin. Suomen pitää tehdä selkeä aloite pakotteiden purkamisesta.

Jospa lopettaisimme pelon lietsonnan, siitä hyötyvät kaikki. Sotilaallinen toiminta Itämeren alueella ja Suomen itärajalla lientyy nopeasti kun pakotteet puretaan ja suhteet normalisoidaan. Pelottomuudesta syntyy turvallisuuden tunnetta ja hyvää mieltä. Hyvän ystävällisen ihmismielen vaikutus on monisäikeinen. Matkailu, kaupankäynti ja vuorovaikutus lisääntyvät hyvien naapurisuhteiden myötä molempiin suuntiin.

Identiteetin ikäraja hukassa

Ihmisten erilaiset identiteetit ja seksuaaliset suuntautumiset kuumentavat tunteita. Murrosikäisen teinin julistaminen vuoden homoksi herättää kriittistä keskustelua. Alaikäinen poika on ripauttanut julkihomoudellaan keskusteluun ruutia.

Pohjoismaiden suurin gaylehti QX on julistanut lapsen vuoden homoksi. Poika täytti juuri tammikuun alussa 16v. Oleellisinta on, että nuorella on vielä identiteetin kehittyminen kesken. On vastuutonta aikuisten toimesta vahvistaa homoutta kyseisessä iässä. Juha Jämsä kirjoittaa ikäänkuin lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan valtuuttamana, "Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu oman identiteetin ja minuuden löytäminen ja rakentaminen. Tämä prosessi on herkkä, ja sitä on suojeltava." Kyseinen lause on asiaa, mutta kirjoituksen jatko on eipäsjuupas jossittelua. Vanhemmuus ja aikuisuus ovat osin hämärtyneet erilaisuuden syleilyssä.

Lapsen tunnekehitys on herkimmillään murrosikäisillä teineillä. Aikuisilta unohtuu mitä merkitsevät 16v ja 18v lakiperustaiset rajat. Identiteettien erilaisuudesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta puhutaan koulussa ja useimmissa suomalaisissa perheissä jo hyvin avoimesti. Mitään erilaisuutta tai samankaltaisuutta ei ole hyväksi väheksyä tai nostaa jalustalle kun tasa-arvoa tavoitellaan. Erilaisuudesta ei pidä palkita lasta välikappaleena käyttäen. Gaylehdellä ja seremoniaan osallistuneilla vanhemmilla on vastuu mediajulkisuuden vaikutuksesta poikaan ja lapsiin kaikkiaan. 

Avoimuus on hyvästä. Jos luodaan mielikuvaa, että 15 - 16 vuotias tunnistaa täysin identiteettinsä, ollaan hakoteillä. Täysi-ikäisen julistaminen vuoden homoksi, lesboksi tai heteroksi on jo luonnollisempaa, joskin tarpeetonta luokittelua. Kukapa tietää missä iässä ihmisen mieli miksikin muuttuu? Maailma muuttuu suvaitsevammaksi luonnostaan. Muutoksen nopeuttamiseksi ei pidä käyttää lapsia hyväksi, se aiheuttaa ristiriitaa sekä lapsien, että aikuisten mielissä, eikä edistä erilaisuuden hyväksymistä luonnollisella tavalla. Erilaisuus on mahdollista hyväksyä ilman vastakkainasettelua.

Risto Ahonen
Jämsä

Länsimainen demokratia nukkuu ruususen unta.

Alexander Stubb on oivaltanut sen mitä maailmassa tapahtuu lausuessaan, että kommunistisesta kiinasta tulee avoimuuden, vapaakaupan, markkinatalouden ja globalisaation johtaja.. Valtaa eivät tulevaisuuden demokratiassa käytä enää yksin valtionpäämiehet, virkamiehet, saati hallitsevien puolueiden poliitikot. Ovatkohan puolueiden suosiota mittaavat gallupit enää tarpeellisia? Valta siirtyy sinne missä on yksimielisiä ihmisiä eniten. Tällä hetkellä katse kääntyy itään ja Kiinaan. Suomessa valtaa käyttää eniten sosiaalinen media. Joku on varmasti vielä erimieltä, mutta olkoon. ;^)

Suomen monipuoluejärjestelmä ei ole toimiva terveen demokratian toteutumiseksi tietotekniikan aikakautena. Puolueita on liikaa, puoluekenttä on repaleinen. Vanhakantaista arvoajattelua yritetään tekohengittää epätoivoisesti sen sijaan, että yhdessä suunniteltaisiin parempaa tulevaisuutta. Demokratiamme on kaiken lisäksi tehty hankalaksi puolueettomille asiakeskeisille yhteiskuntavaikuttajille päästä edes kunnallisiin päätäntäelimiin. Tie eduskuntaan on kaivettu poikki puolueettomilta.

Sosiaalinen tietotekninen tiedonvälitys jyrää yli virkamiesten ja poliitikkojen. On ummistettu silmät siltä, että sivistysvaltiossa reaaliaikaisin tieto ja osaaminen ei ole parlamenteissa, virastoissa, eikä aina yliopistoissakaan. Takahikiällä asuva tunneälykäs kirjanoppinut osaa tuoda julki ajatuksensa somessa, jossa se leviää kulovalkean tavoin kaikkien lukutaitoisten saataville. Perättömillä peräkammarin poikien tölväisyillä on lyhyemmät jäljet, mutta joskus niistäkin hioutuu helmiä lähes koko maailman ihasteltaviksi.

Yhteiskunnallisen päätännän kulmakivi on ohi television, radion ja lehdistön kirinyt sosiaalinen media. Otan todisteeksi Twitterin jota lähes kaikki valtionpäämiehet käyttävät. Jokaisella älypuhelimen omistajalla on mahdollisuus seurata reaaliajassa käänteitä maailmanpolitiikan huipulla. Oleellisinta kansainvälisen somen reaaliaikaisuudessa on, että mikään muu media ei ehdi/pysty uutisoimaan nopeammin ja todenperäisemmin vaikkapa esimerkiksi Trumpin ja Putinin julkilausumia. Sosiaalisen median merkitys maailmassa on tiedostettu Kremlissä ja Valkoisessa talossa. Twitter kääntää suurvaltajohtajien tiedotteet reaaliajassa kielitaidottomillekin luettavaksi. Suomessa toimitaan presidentin kansliassa vielä keskimääräistä konservatiivisemmin ja vaitonaisemmin.

Sakko siivoaa somen?

Kun naamakirja, Twitter, Whatsapp ja Messenger ym. somealustat eivät vielä olleet nykymittakaavassa kaikkien käytössä, kauhisteltiin suomi24 nettisivuston sisältöä. Sanomalehtien nettisivuillakin on käynyt keskustelu ajoittain niin kuumana, että kommentteja on jouduttu poistamaan. Arkaluonteisista aiheista ei keskustelua aina uskalleta edes avata.

Uudehko keskustelun laatuluokittelu vihapuhe on otettu käyttöön, vaikka käsitettä ei ole laissa saati ihmismielissä määritelty. Ensimmäiset tuomiotkin on jo vihapuheesta langetettu, ehkä hieman epämääräisin perustein. Näin epämääräisestihän ei kansalaiskeskustelun sisältöä voida jatkossa luokitella. Ihmisethän ovat aiempaa avoimempia ilmaisemaan tunteitaan kirjoittamalla ja se on pelkästään hyvä asia. Aggressiivisuus sulaa kummasti, kun on saanut sanottua sen mikä mielessä kaihertaa.



Sanan säilällä sivaltaminen on kehittynyt vaivihkaa äreämmäksi. Ihmisiä kun ei opeteta missään olemaan asiallisesti eri mieltä. Peruskoulun vuorovaikutustaitojen opetukseen pitää pian sisällyttää erimielisten tilanteiden hallinta. Vihantunteen vaikutus käytökseen on hallittavissa pelästyttäessä, pettyessä, sairastuessa tai fyysisen kivun kohdatessa, mutta tunnekäyttäytymisen opit ovat sivistysvaltioissakin vähissä.

Tutkistellaanpa vihapuhetta ja alentavaa nimittelyä, vaikka hallitus ei ole tutkimusta tilannutkaan. Kun epävarmuus valtaa mielen, niin vastaväittelijä yritetään tyrmätä nimittämällä hänet vaikkapa tyhmäksi. Nimittely on hyvin perinteinen tapa alentaa tai ylentää ihmisarvoa. Ystävällisyydestä voisi antaa plussapisteitä ja epäystävällisyydestä miinuksia, vaikka sakkoja. On erittäin yksinkertaista laatia someen sellaiset keskustelualustat, joissa negatiiviset nimittelysanat muuttuvat heti kirjoitettaessa punaisiksi ja ystävälliset  vihreiksi. Negatiivisesta nimittelystä asettaisin aluksi virtuaalisen sakon sanakohtaisesti. Esikoulusta aloittaisin virtuaalisen vuorovaikutuksen opit. Kodeissahan käyttäytymismalleja opitaan syntymästä alkaen.

SomeÄijä Risto Ahonen

Erilaisuutta sullotaan tasa-arvon muottiin.

Me ihmiset olemme erilaisia ulkonäön, sukupuolen ja arvojemme suhteen. Saman kaltaiset ihmiset muodostavat ryhmiä ja yrittävät nousta joukkovoimaa käyttäen arvostettuun asemaan. Perinteisesti valkoihoinen ihminen on saavuttanut muita arvostetumman aseman maailmassa. Kielellisesti englanninkieli on jo saavuttanut valta-aseman kansainvälisessä kommunikoinnissa. Poliittisesti demokratia on tavoitelluin yhteiskuntamuoto, vaikkakaan sen sovellukset eivät ole kansanvaltaa vielä missään valtiossa aidosti saavuttaneet.
o. Ihmisen koulusivistys on arvostettua lähes kaikkialla maailmassa. Tervettä ihmistä ihaillaan ja arvostetaan enemmän kuin sairasta.

Kansainvälisen liikkumisen vapautumisen myötä ovat kulttuurit alkaneet sekoittua. Vastakkainasettelua syntyy kun eri kulttuureista lähtöisin olevat ja erilaisen arvotaustan omaavat ihmiset kohtaavat. Oman kansallisen kulttuurin tapoja pidetään omina saavutuksina joita ei haluta kyseenalaistaa. Tuhoisimmat törmäykset ovat kautta historian syntyneet uskonnollisten erimielisyyksien seurauksena. Ukonnollisiin riitoihin on ajauduttu valtioiden sisällä ja niiden välillä. Toisena riidanaiheena ovat valtioiden väliset rajat. Maantieteellisillä rajoilla on aina yritetty eristää toisistaan myös erilaisiin uskonnollisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Natsisaksan juutalaisvaino lenee suurin uskonsota lähihistoriassamme. ISIS perustaa tavoitteensa oikeuteen eliminoida vääräuskoiset. Israel käy uskonsotaa johon liittyy maantieteellinen rajoitus.

Rikkaiden ja köyhien eturistiriita jakoi maailman ideologisesti kommunismin ja kapitalismin vastakkainasetteluun, jonka kapitalismi on tavallaan voittanut. Kapitalistinen maailma etsii nyt kuumeisesti uutta maailmanjärjestystä joka olisi ihmiskunnan pelastus luonnonkatastrofilta ja taloudelliselta varararikolta, johon osa sivistysvaltioista on jo ajautunut. On ironista, että antiikin arvoistaan tunnettu Kreikka on noussut tunnetuksi vararikostaan.

Erilaisuutta siis yritetään sulloa samaan muottiin huonoin seurauksin. Erilaisuutta pitäisi paremminkin kulttuurisesti vaalia ja muutoksen pitäisi antaa tapahtua vapaasti ja luonnollisesti sukupolvien vaihtuessa.
Ristiriitoja aiheuttavista asioista nostan esimerkiksi ihmisten seksuaalisen erilaisuuden. Yritämme epätoivoisesti sinetöidä avioliitoksi kaikki ihmisten moninaiset parisuhteet. Miksi niitä ei voisi nimittää selkokielellä miesliitoiksi, naisliitoiksi tai miksi ikinä tahansa, sotkematta kielellisesti nimeä joka mielletään miehen ja naisen väliseksi parisuhteeksi? Kun soppaan sujautetaan vielä kristinuskon perinteisiin kuuluva kirkollinen vihkiminen, niin erilaisuutta on aivan liikaa sullottavaksi samaan muottiin.

Erilaisuus pitää hyväksyä. Poikkeavuuksista pitää uskaltaa puhua poikkeavuuksina kunnes ne koetaan tavanomaisina asioina. Yhteiskunnan pitää kohdella erilaisia ihmisiä tasavertaisesti, mutta se ei oikeuta muuttamaan kulttuurisia käytöstapoja väkivalloin teoreettisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Teoreettisesti tai lakisääteisesti saavutettu tasa-arvo ei ole todellinen, kunnes se yleisesti hyväksytään ja on muuttunut perinteeksi jota aidosti kunnioitetaan.

Väritöntä valoa poliittiseen pimeyteen

Kuntavaalit lähestyvät. Olen saanut kunnioittavia kutsuja kunnallispolitiikkaan. Mietin ratkaisuani enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Saunottuani ja uituani avannossa tein ratkaisun.

Ajattelen, että on todella merkityksellistä yhteisön toiminnan kannalta, että yhteisistä asioista päättävät mahdollisimman viisaat, psyykkisesti tasapainoiset ja humaanit ihmiset. Perinteisen puoluepolitiikan näen rasitteena joka mutkistaa päätöksentekoa varsinkin kuntatasolla.
Suomessa hallitsevasta monipuoluejärjestelmästä ei päästä parempaan nopeasti, sillä perinteitä pitää kunnioittaa etenkin politiikassa. Toivon, että demokraattinen järjestelmämme kehittyy ja kasvaa irti konservatiivisista puoluekoneistoista jotka nyt hallitsevat ja kisailevat keskenään.

Vallitsevan poliittisen järjestelmän muuttaminen pitää toteuttaa riittävän hitaasti. Liian nopeasti tai väkivaltaisesti tehty muutos aiheuttaa kaaoksen, pelkoa ja kapinaa kansalaisten keskuudessa. Viimeisimmistä epäonnistumisista yksi tuhoisa esimerkki on Irak. Huonoakaan johtajaa ei pidä syöstä vallasta jos tilalle ei ole tarjota toimivaa vaihtoehtoa. Suomessa eletään nyt kiistellyn sananvapauden, äreän ilmaisun (vihapuheen) ja poliittisen vallan uusjaon aikaa. Vihaisuuttahan ei voida kieltää, mutta sen julkikirjoittamisen rajoja yritetään hahmottaa. En usko, että vihapuhetta pystytään suitsemaan, vaikka pari varoittavaa poliittista uhria onkin jo nimetty ja tuomittu.

Palataanpa kuntatasolle. Sitoutumattomien valtuustoryhmään lähtevät ehdolle ne ihmiset jotka eivät tunne omakseen minkään perinteisen puolueen ideologiaa, eivätkä halua korvamerkitä ajatuksiaan. Puolueet julistavat sitoutumattomuuttaan ja metsästävät myös sitoutumattomia ehdokkaita, mutta eivät ne luovu puolueohjelmastaan. Puolueohjelmilla jaetaan kansaa ja mitataan uskollisuutta. Käytännössähän ei kuitenkaan ole valittavissa kuin yksi hyvä ja lukuisa joukko huonoja ratkaisuja. Kansalaisten (ihmisten) etu on aina kysymyksessä. Jopa seurakuntien päätäntäelimet ovat puoluepoliittisia, eivätkä eettisin perustein seurakuntalaisen parasta pohtivia.

Sitoutumattomuus on tehty vaikeaksi. Sitoutumattomalla ei ole helppoa tietä poliittisen päätännän huipulle. Mutta entäpä jos eteneminen poliittisella uralla ei olisikaan motiivi lähteä päättämään yhteisistä asioista? Entäpä jos eduskuntavaaleissakin valittaisiin vain asiantuntevasti viisaita, humaaneja ihmisiä, jotka keskuudestaan tai ulkopuoleltaan valitsisivat ministerit, pääministerin ja jopa presidentin? Käytänteitä toteuttavan virkaorganisaation lisäksi ei tarvita kansaa jakavia puoluekoneistoja. Todellista demokratiaa ei ole vielä missään osattu toteuttaa.
Mitä se Äijä nyt oikein horisee? Näin moni nyt lukiessaan jo tuumaa. Meissä asuu syvällä muutosvastarinta. Kaikkea uutta kyllä pitääkin tarkastella kriittisesti, se ei ole muutosvastaisuutta ja vanhaa viisautta ei pidä koskaan jättää huomioimatta.

Puolustan ja edistän siis poliittista sitoutumattomuutta. Mitä tulee perheeseen, ihmisten väliseen ystävyyteen, velvollisuuksiimme liittyen ihmisen ja luonnon hyvinvointiin, niin kannatan sitoutumista. Koska jokainen ihminen on yksilö oman kehityskaarensa varrella, niin yksimielisiä emme voi olla. Erimielisyys on hyve, eikä siitä pidä kenenkään pahastua.

Seuraan politiikkaa kaikilla tasoilla, kommentoin ja keskustelen. Tuleva kuntavaali on kiinnostava. Suurten puolueiden kisa valtakunnallisesta menestyksestä vie suurimman huomion, vaikka sillä ei saisi olla juurikaan merkitystä kuntatasolla.  Sosiaalinen nettimedia on kiinnostavin tällä hetkellä. Maailmanpolitiikan huipulta ruohonjuureen ulottuu jo vuorovaikutus tietoteknisessä sosiaalisessa verkossa. Tätä kirjoittaessani istun pihakammarissamme, jossa tietsikka hurisee kodikkaasti yön pimetessä. Joskus kirjoitan saunaa lämmitellessä tai luonnossa liikkuessani, nämä nykyajan vempeleet tekevät sen mahdolliseksi.

En lähde ehdokkaaksi kuntavaaleihin, en edes sitoutumattomana. Vaikutan vapaana mielipiteiden ilmaisijana. Muodostan verkostoja joissa keskustelen oppien uutta ja kasvaen ihmisenä.
Haluan täysin sydämin edistää poliittista sitoutumattomuutta, itsenäistä ajattelua ja ystävällistä erimielisyyttä. Kotiseudullani Jämsässä poliittista vapautta edustaa parhaiten ryhmä Uusi Jämsä. Suosittelen kuntapäättäjiksi aikoville, tutkikaa netistä mikä on Uusi Jämsä, se ei ole poliittinen puolue, sillä ei ole rasitteena puoluepoliitista organisaatiota tai puolueohjelmaa, saati poliittista perimää.