Miksi henkilöstö vaikenee?

Kaipolan tehtaan sulkemisesta uutisoitiin näyttävästi kaikissa medioissa, mutta UPM:n Kaipolan ja Jämsänkosken tehtaiden henkilöstöltä ollut erittäin vaikea saada mielipiteitä tiedotusvälineisiin. On ymmärrettävää ettei henkilöstö uskalla avautua, sillä epävarmuus oman työpaikan suhteen pelottaa. Nyt irtisanomiset ovat pääosin tiedossa, mutta vaitonaisuus jatkuu. Kaipolan alasajoon liittyy vanhakantaista henkilöstöpolitiikkaa jossa henkilöstöä ei kuulla ja paperiliitolla tai toimihenkilöliitoilla ei ole sanan sijaa. Edes pörssiyhtiön toimitusjohtajalla ei ole valtaa asettua poikkiteloin johdon päätöksiä vastaan.  

Jos Kaipolan ja Jämsänkosken tuotantoa olisi rajoitettu yhdessä sopien ja vain heikommin tuottavilta osin, niin tuskin nyt opeteltaisiin Jämsänkoskella valmistamaan sanomalehtipaperia. Tuskin henkilöstöä olisi tarvinnut nykyistä määrää irtisanoa jos kaikki halukkaat ikääntyneet olisi päästetty ansiosidonnaiselle ja eläkeputkeen. Ihmis- ja yhteiskuntavastuu on rappeutunut. Nyt halutaan kyykyttä henkilöstöä, ammattiliittoja ja jopa Suomen poliittista järjestelmää jonka päätökset eivät ole pörssiyhtiön mieleen.

Kaipolan tehtaan alasajoon liittyy henkilöstöpyykkiä epäinhimillisellä tavalla. Kovat irtisanomiset eivät koske ainoastaan Kaipolaa, vaan henkilöstösiirtoja on tehty Kaipolasta Jämsänkoskelle ja päin vastoin. Jämsänkoskella työskennelleitä on irtisanottu ja heidän tilalleen pestattu "sopivia" kaipolalaisia. 

Henkilöstöryhmissä on oltu yllättyneitä henkilöstöpolitiikan toteutustavoista.

Osa työsuhteensa jatkuvuudesta myönteisen päätöksen saaneista on tuntenut joutuneensa etuoikeutetuiksi ilman inhimillisiä ja ammatillisia perusteita. Empatia pois potkittuja työtovereita kohtaan luo työyhteisöön pitkäkestoisia ristiriitaisia tunteita jotka heikentävät yhteishenkeä sekä työtehoa.

Vielä Juha Niemelän aikaan UPM:ssä satsattiin arvokoulutukseen jonka tavoitteena oli eheyttää työyhteisöä ja oppia sietämään yhteisön jäsenten erilaisuutta. Koulutukseen osallistui koko henkilöstö johtajasta juoksupoikaan.

Nykyinen johtamistyyli jokilaakson tehtailla on tyyliä "hajota ja hallitse", sekä vaurastuta kasvotonta kapitalistia (osakesijoittajaa).

Epävakaus on aikamme ilmiö joka vaikuttaa Jämsässäkin edelleen. Kovat päätökset ammutaan maaleihin kauko-ohjattuina etäohjuksina lasipalatseista jotka eivät sijaitse aina edes Suomessa. Maaliksi joutuminen on mahdollista edelleen muissakin Jämsän työyhteisöissä kuin paperitehtailla.

Risto Ahonen