Aikalisän paikka

Suomi on pelannut ulkopoliittisesti ja sisäpoliittisesti huonoa peliä. Olemme ajautumassa ongelmiin ellemme ota aikalisää useissakin keskeneräisissä asioissa. Tähän tilanteeseen on oman toimintamme seurauksena ajauduttu. Emme pääse kunniakkaasti eteenpäin syyttelemällä edellisiä päättäjiä.

Viisautta ei nyt puutu. Suomalaiset ovat huippukoulutettu ja älykäs kansa maailman mittapuulla mitattuna. Ongelma on siinä, että poliittisiksi päättäjiksi eivät ole edenneet tunneälykkäimmät. Kamppailu poliittisista mandaateista ja niitä tukevista vaikutusvaltaisista vakansseista on niin kiivasta, että katsominen kauas tulevaisuuteen unohtuu. Elämme liian hektisesti kädestä suuhun. Suomen hallintoaluejakoa, puolustuspolitiikkaa sekä kansallista tulonjakoa suunniteltaessa on puuttunut maalaisjärki ja kyky arvioida realistisesti päätösten vaikutuksia tulevaisuuteen.

Aikalisä on tarpeen sillä ellei sitä oteta ovat seuraukset arvaamattomia. Sotilaallista yhteistyötä USA:n kanssa ei pidä nyt syventää, kunnes kylmä suurvaltasota lientyy pelottavasta tilastaan. Jatkossa Suomi voi olla sillanrakentaja sotilaallisten tukikohtien tarjoamisen sijaan. Tukikohdat ovat maalitauluja ohjuksille puolin ja toisin.

Tuponeuvotteluissa on yritetty murtaa ammattiyhdistysten valta liian nopeasti. Jos kukaan ei pyrkisi rikastumaan epäoikeudenmukaisesti kenenkään kustannuksella työelämässä, ei ammattiyhdistyksiä tarvittaisi. Nyt emme ole vielä riittävän oikeudenmukaisia, vaan ahneus kukoistaa kaikkialla.

Maakuntahallintoa rakennetaan osittain puoluepoliittisia etuja ajatellen. Hallintorakenteita ei suostuta yksinkertaistamaan kansalaisten etua ensisijaisesti pohdiskellen, vaikka niin uskotellaan tehtävän.

Viisautta siis on, mutta se vaikuttaa vain marginaalisesti eduskunnassa tai Helsingin virastoissa ja ministeriöissä. Yliopistojemme erityisalojen tutkijat, erikoistoimittajat ja kokeneet senioripoliitikot pitävät onneksi päättäjiä hereillä. Viestinnän ja sosiaalisen median reaaliaikainen avoimuus estää tehokkaasti kokemattomia päättäjiä tekemästä virheitä, mutta se tekee päätäntäprosesseista myös sekavia. Vaivihkaa valmisteltuja esityksiä joudutaan usein perumaan. Enää ei ole paluuta aikaan jolloin kabineteissa sovittiin mitä sovittiin ja siihen oli kansalaisten tyydyttävä.