Tsemppareita syrjäytyville ja uupuville

Uskotteko, että maatiaisukko voisi munia hopeamunan? Minäpä uskon. Armoton pohdiskelu kipeästi koskettaneen kriisin helpottamiseksi synnytti hopeamunan. Olen toimittanut sen Helsinkiin valtakunnan viisaiden vapaasti haudottavaksi ;^)

                                         

Tiedostamme kiistattomasti, että liian monet lapset, nuoret ja perheet voivat pahoin. Liian moni lapsi on pudokas jo peruskoulussa. Liian moni nuori syrjäytyy. Liian moni äiti ja isä uupuu päätyen epätoivoisiin tekoihin.

Niinpä matkustin Helsinkiin kertomaan Tsemppari-ideasta joka on mielestäni loistava ja helppo toteuttaa jopa ilman uusia lakeja tai asetuksia. Sain järjestettyä kuin ihmeen kaupalla samalle päivälle tapaamiset; Sosiaali- ja terveysministeriö, Työ- ja elikeinoministeriö, Opetus- ja kulttuuriministeriö, sekä presidentin kanslia. Olin laatinut kaikille tahoille erillisen esityksen toimintamallista, jota olemme Jämsässä noin vuoden ajan testanneet.

Idea lyhyesti

Kun peruskoulussa havaitaan oppimisvaikeuksia tai elämänhallintaan liittyviä ongelmia, nimetään lapselle tai nuorelle henkilökohtainen tsemppari (tsemppari on sopivampi ilmaisu kuin tukihenkilö tai avustaja). Tavoitteeksi asetetaan kartoittaa ongelmat ja tukea lasta koulussa, kotona sekä harrastuksissa, lapsen elämää kokonaisuutena tarkastellen. Vastaavasti, jos isä tai äiti uupuu, nimetään perheelle tsemppari. Lapsi tai nuori ja vanhemmat pyritään sitouttamaan omaehtoisesti. Käytännön kokeilu on jo osoitanut, että kyseisellä tavalla tukitoimesta syntyy haluttu. Lastensuojeluilmoitus ei ole ehtona toteutukselle.

Mikä on Tsemppari?

Tsemppari on tuntityöläinen joka sitoutuu kulkemaan rinnalla ja auttamaan lasta tai nuorta selviytymään peruskoulusta, jatko-opinnoista ja sitoutumaan työelämään. Työajaksi saattaa riittää tunti viikossa tai joitakin tunteja joustavasti tarpeen ja tilanteiden mukaan. Tsempparia valittaessa on huomioitava ikä, sukupuoli ja henkilökohtaiset soveltuvuudet. Esim. murrosikäiselle Tsempparia valittaessa eivät eläkeikää lähestyvät tai eri sukupuolta olevat ehkä aina sovellu. Nuoren oma tukitoimen hyväksyminen ja sitouttaminen on perusehto. Tsemppareina voivat toimia sosiaali-, terveydenhuolto-, nuoriso-, ja opetusalan opiskelijat sekä työttömät ammattilaiset. He hyötyvät tuntityöstä monella tavalla. Kyseistä pilottitoimintaa seuranneena rohkenen väittää, että tsempparista tulee tavoiteltu tukimuoto nuorten keskuudessa. Perheen uupuvien vanhempien tsemppari voisi olla valmistuva tai työtön lähihoitaja tai psykologi.

Mistä resurssi? 

Suomessa on noin 250 000 ammattiopiskelijaa ja työttömiä työnhakijoita noin 330 000. 

Summittaisesti arvioiden on 580 000 suomalaista vailla mahdollisuutta ansaita elantoaan edes tuntityöläisenä. Resurssia pitää tutkia tarkemmin. Sosiaali-, terveydenhuolto-, nuoriso-, ja opetusalan opiskelijat voisivat tsemppareina soveltaa opiskelussa saamaansa uusinta tietoa suoraan käytäntöön, josta seurauksena myös kouluyhteisö kehittyisi. He saisivat arvokasta työkokemusta eri sektoreilta ja tuntiansioita opiskelunsa rahoittamiseen. Entäpä työttömät ammattilaiset? Nyt marraskuussa 2014 on uutisoitu, että tuntityö saattaisi olla houkutteleva työaikamuoto, jota monet työttömät haluaisiavat. Osa-aikaisesta työstä on kaavailtu jopa kansantaloutemme pelastusta.

Tulos

Koska elämme markkinataloudessa, totean aluksi, että säästöä syntyy, sehän on mannaa kansantaloudellisesti. Täysiaikaisten virkojen lisäystarve vähenee. Sosiaalitoimen, opetustoimen sekä terveydenhuollon paineet helpottavat. Minun arvoasteikollani on oleellista, että lapset ja nuoret voivat paremmin. Perheissä tuntuu elämä turvallisemmalta, kun uupumus helpottaa. Säästöä ja hyvinvointia syntyy realliajassa sekä tulevaisuudessa, sillä jokaisesta pudokkaasta koituu yhteiskunnalle yli miljoonan euron kustannukset.

Miten valtakunnan päättäjät reagoivat esitykseeni?

Lauri Ihalainen oli järjestänyt ensimmäisen tapaamisen. TEM erityisavustaja Jenni Karjalainen otti minut ystävällisen asiallisesti vastaan ja lupasi esitellä raporttini ministeriössä.

Seuraavaksi tapasin presidentin erityisavustaja Mikko Kortelaisen. Kuningasajatukseni on saada Sauli Niinistö puolisoineen puhaltamaan tuulta tsempparin purjeisiin. Meillähän on virkakoneistossa tapana toimia vasta, kun riittävän arvovaltainen taho ilmaisee julkisesti myönteisen kantansa. Minulle jäi sellainen mielikuva, että Mikko Kortelainen piti esitystäni realistisena. 

Kolmas etappi oli STM. Erityissairaiden psykososiaalista tukea suunnittelemaan asetettu työryhmä kuunteli kiinnostuneen oloisena. Keskustelimme aiheesta noin tunnin. Ryhmässä on edustajia jotakuinkin kaikista sairaanhoitopiireistä. Ryhmän puheenjohtajana toimii kuntoutusohjaaja Tuomo Puruskainen. Kahdelta ryhmän jäseneltä; Anne-Elina Auranen, lastenpsykiatrian konsultoiva erikoislääkäri, TYKS ja Eeva-Riitta Kokkonen HUS:n lasten yleissairaapsykiatrian apulaisylilääkäri, tuli yhteydenotto tsemppari-ideaan liittyen myöhemmin. Ryhmän raportti valmistuu tammikuussa 2015.

Neljäs visiitti suuntautui OKM:n. Ylitarkastaja Kirsi Lamberg suhtautui myönteisesti. Hän totesi, ettei hän näe esteitä mikäli haluamme lähteä viemään tsemppariasiaa kouluihin. Jämsässä toteutus on sovittu sivistys- ja sosiaalitoimen yhteistyönä.

No miten tsemppariasia etenee?

Odottelen toiveikkaana. Jos käyn kyselemään liikoja, se ahdistaa ja minut koetaan äärimmillään häiritseväksi. Tämän blogikirjoituksen alussa kuvastin tuntojani. Sillä on aivan liian suuri merkitys kuka idean esittää. Ministeriöt eivät myöskään mielestäni keskustele keskenään riittävän aktiivisesti. Poliittisten päättäjien ylimystö eli ministerit ovat vaikeasti tavoitettavia, eivätkä he ole kovin aktiivisia ajamaan kansalaisen ideaa finaaliin. Entäpä jos idea olisi ministerin oma?
Susanna Huoviselta sain kannustavan kiitosviestin. Mikko Kortelainen on minua kannustanut. Ruohonjuurelta olen saanut kannustusta ja kiitosta. Olen onnellinen, että olen saanut esitellä tsemppari-ideaa ministeriöissä ja presidentin avustajalle. Olen käytännössä kuitenkin kokenut, että järjestelmämme on kankea ja byrokraattinen. Kyllä kansalaiselta vaaditaan erityistaitoja asiansa esittelemiseksi valtakunnan päättäjille. 

Media voi auttaa

Media on neljäs, ellei nykyään peräti jo ensimmäinen valtion mahti. Tällä blogilla avaan Tsempparikäsitettä somessa avoimesti luettavaksi ja edelleen julkaistavaksi. Toivon tukea kaikilta, joiden mielestä Tsemppari-idea on realistinen. Parhaita sparraajia ovat ne ammattilaiset, joilla on teorioidensa lisäksi omakohtaisia kokemuksia syrjäytymisestä tai uupumisesta. Valitettavasti poliittisten päättäjien ja viranhaltijoiden eliitti muodostuu ihmisistä joilla ei enää ole helmoissaan lapsia tai nuoriakaan aktiivisesti huollettavanaan. Ministeriöiden työryhmiin ei ole tapana valita asianomaisia, siksi päätännän koetaan etääntyvän kansalaisista. Kosketus ongelmiin ja niiden ehkäisyyn arjessa osin puuttuu. Merkittävätkin sosiaaliset ongelmat jäävät päätännässä akuuttien kansantaloudellisten paineiden ja kansainvälisten selkkauksien varjoon, ellei niitä nosteta otsikoihin ja pidetä päättäjien tietoisuudessa, kunnes ne on uskottavasti ymmärretty ja sisäistetty.


Risto Ahonen
Perheenisä (ex viestintäsuunnittelija)
Jämsä

Mikä media määrää mielikuvat?

Kaksi on ylitse muiden, mutta jospa aloitan tarkastelun ensin paikalliselta tasolta. Paikallislehti on luetuin. Valitettavasti jokaisessa kunnassa tai pienessä kaupungissa ei kohta ole paikallislehteä. Maakuntalehdillä on käynnissä kisa paikallisien viestimien hallinnasta. Paikallisradiot saati paikallistelevisiot ovat Suomessa jo historiaa. Paikallislehti kertoo "totuuden" paikallisista asioista. Yleensä se tulkitaan totuudeksi mitä lehdessä sanotaan.

Maakuntalehti on jo nimenä ja käsitteenä harhaan johtava, sillä eiväthän maakunnan ja lehden rajat tai intressit ole yhteneväiset. Maakunnat ja läänit pirstaloituvat tai ainakin niiden perintinen merkitys hämärtyy valtionhallinnon toimesta, vaikka tarkoitus on ollut hallinnon yhdenmukaistaminen? "Kun Suomesta on nyt läänit lakkautettu hallinnollisena elimenä (tilalla aluehallintovirastot), niin mistä puhutaan sitten maantieteellisesti? Onko maantieteellisesti ajatellen esimerkiksi Länsi-Suomen lääni ja Itä-Suomen lääni olemassa vai tulisiko niistä puhua joillain muilla nimillä?"

Mutta palataanpa mediapohdiskeluun. Mahtilehtitaloja on tasan kaksi. Hessu ja Alma ovat kuin sisarukset uusine upeine toimitaloineen Hesassa paraatipaikalla. YLE:n voi mainita tässä samassa kappaleessa, sillä on edelleen vahva asemansa. Muut televisio- ja radiokanavat ovatkin hallitsevien mediatalojen ohjaksissa.

Otsikko kysyi mikä media määrää mielikuvista. Ei mikään edellä luetelluista, vaan Hessun ja Alman ikiomat iltapäivälehdet. Iltalehdellä ja Iltasanomilla on tapa revitellä lööpeissään se mikä asiallisemmilta medioilta vielä uutisista pois rajataan. Lööppien merkitys on mittaamaton. On kuitenkin tieteellisesti todistamattakin selvää, että jokaisen päivittäistavarakaupan ja kioskin näköalapaikoille sijoitetut lööppitelineet huomataan. Vaikka lehteä ei ostettaisi, niin lööppi menee tajuntaan kuin häkä.

Kaikki tunteisiin vetoava ihmiselo isketään lööppiin isolla. Lööppi ei kerro totuutta, se herättää tunteita ja uteliaisuutta, eli myy mykkänä lehteä ottamatta vastuuta kansalaisten reaktioista. Kuka ottaisi vastuun vaikutuksista? Murhat ja tapot, sisäpolitiikka, ulkopolitiikka, konfliktit ja katastrofit maailmalla, väkivalta, valtapyrkimykset ja kylmä sota, USA, Venäjä, Obama, Putin jne. Mielikuvia luodaan heppoisin perustein. Luettelo on rajaton ja maailman laajuinen vailla selkeää eettistä päämäärää. Juorutyylisten viikkolehtien ja aikakauslehtien osuus mielipiteidemme muokkaajana on marginaalinen verrattuna iltapäivälehtiin. Ilmiö on maailman laajuinen ja vailla vaikutusten seurantaa.

Risto Ahonen
Jämsän Äijä 2014