Ilmaisuvapaus on tabu

Tein avoimuustestin ottamalla kuvan äänestyslipustani äänestyskopissa. Julkaisin kuvan ja sain tuntea ettei demokratian pyhättössä olisi saanut olla avoin. Varmistin toki ennalta etten tee mitään suoranaisesti lain vastaista ja rankaistavaa. Tiedostin, että jos olisin kysynyt lupaa en olisi sitä saanut ja olisin aiheuttanut vain hämminkiä. Useat kommentoijat eivät näyttäneet tietävän oliko kuvan ottaminen äänestyskopissa lain tai asetusten vastaista. Sain nuhtelevia kommentteja. Kommentoijilla oli tarve ilmaista etteivät he ainakaan tekisi samoin. Muutama hyväksyi julkisesti tekoni. Perinteisten avoimuuden rajojen rikkominen on arveluttavaa. Toin myöhemmin kommentoijille tiedoksi, ettei laki kiellä äänestäjää kuvaamasta äänestyslippuaan ja vaikka vaalivirkailija kieltäisi, niin kiellon valvominen on mahdotonta käytännössä. Kun laittomuudesta syyttely osaltani hälveni, alkoi julkinen paheksunta. Tekoni oli vähintäänkin paheksuttava. Äänestyspäätökseni  visuaalista ilmaisua yritettiin rajoittaa porukalla. Jos tuntisin tehneeni jotakin väärin, niin omaatuntoani nyt soimaisi.

Avoimuuden hallitsematon lisääntyminen on tabu. Valtiot, yhteisöt ja yksityiset ihmiset yrittävät luoda tarpeettomasti salaisuuksia. Erilaiset kalliit ja monimutkaiset tietoturvajärjestelmät yrittävät varmistaa etteivät bittimuotoiset salaisuudet vuotaisi julkisuuteen. Digitaalista tietoa onkin paljon vaikeampi vartioida kuin paperidokumenttia jonka voi sulkea kassakaappiin tai polttaa poroksi. On asioita joden salaaminen on toistaiseksi tarpeellista, sillä ihmiset, yhteisöt ja valtiot käyttävät tietoa väärin, jopa toistensa tuhoksi. Meillä on pitkälti matkaa sille henkisen kehityksen tasolle jossa avoimuus ja luottamus olisivat yhteiset hyveemme. Arjen esimerkkinä kerron, että autan senioreita jotka eivät ole sukulaisiani. Menin tapaamaan erästä heistä. Kysyin työntekijältä osoitetta. Hän totesi ettei voisi virallisesti kertoa, vaikka tunsi minut ja kyseisen seniorin. Pankissa ei riitä se että asiakas kasvoista tunnetaan, osuuskaupassa vielä kyllä.

On valitettavaa, että avoimuudesta naulitaan ihmisiä, jotka uskaltavat kulkea edellä. Hesarin toimittajan asuntoon tehty kotietsintä ja yksityisen omaisuuden takavarikko todetaan aikanaan liiotelluksi. Julian Assangen vangitsemisuhka ja kotiaresti ovat kohtuuttomia yksilöön kohdistuvia toimenpiteitä.
Kännyköillä tapahtuvan dokumentoinnin lisääntyminen on jo edennyt siihen pisteeseen, että on järjetöntä enää kieltää kuvaamasta sellaista minkä silmä vapaasti näkee.

Risto Ahonen
Kirjoittaja on ilmaisuvapauden ja avoimuuden puolustaja.