Joulu on ensisijaisesti perhejuhla. Jos perhettä ei ole, niin läheisiä ja ystäviä muistetaan. Yksinäisyys saatetaan kokea ahdistavaksi jouluna. Jouluksi tullaan maailman turuiltakin kotiin saunaan ja kinkkua syömään. Läheisyys lämmittää. Oispa joulu ainainen, saattaa lapsi toivoa.
Joulusta on tullut muistamisen vuosipäivä. Vuosi saattaa vierähtää muistamatta siinä joulumuistamisten välissä. Minulla ei ole nykyään tapana muistaa ketään erityisesti jouluna. Tyysti en ole joulumuistamisista irti päässyt, eikä se ole oleellista. Haluan, että muistaisin muulloinkin.
Omat turhanpäiväiset tekemiset ja mitättömätkin murheet rajoittavat läheisten ystävien ja tuttavien muistamista. Tapaamiset ovat nykyään erittäin harvoin kiireettömiä.
Vuorovaikutus on siirtynyt tietoverkkoihin. Virikkeetön läsnäolo on erittäin harvinaista. Muistan miten lapsuudenkotini pirtin penkille istahti mies joka ei paljoa puhunut. Hän poikkesi ennalta ilmoittamatta ja viivähti kiireetömän ajan.
Toivon kiireetöntä ja levollista joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.