Kiitos lukuisista synttärionnitteluista! Kiitos on kaunis sana, mutta nyt minusta tuntui, että yksi sana ei riitä ;^)
Facessa voi saada uusia hyviä ystäviä, sen todistaa viimeinen vuosi. On paljolti itsestä kiinni laajeneeko verkosto vai ei. Jämsän Äijäksi valitseminen on tuonut kirjon kaveripiiriin ja se näkyy onnitteluiden sisällössäkin. Some-verkostolla on minulle monia merkityksiä. En ole suurissa livetapaamisissa viihtyvä ihmistyyppi, saatan jäädä kuuntelijaksi tai sivusta seuraajaksi. Kahden kesken tai pienissä ryhmissä seurustelen mieluiten. Kirjoitan mieluummin kuin puhun. Puhuminen jopa ahdistaa, ellei sisältöä saa rauhassa harkita. Kirjoittaminen on vapauttavaa.
Aikana ennen sosiaalista mediaa ei ollut madollista saada lukuisia synttärionnitteluja. Etäisempi ystävä ehkä soitti tai onnitteli postikortilla, joku kirjeelläkin. Vain muutama muisti ellei kysymyksessä ollut pyöreitä joita oli tapana juhlia. Johtuuko faceonnittelujen määrä siitä, että face muistuttaa? Aivan varmasti. Entä ne faceverkoston ihmiset jotka eivät onnittele? Pitäiskö ajatella että eivät välitä tai ole ystäviä? Ei todellakaan. He eivät ole aktiivisia juuri jostakin syystä. Parempi niin, sillä kukapa jaksaisi kytätä milloin joku yli sadasta kaverista viettää synttäreitä.
Facessa vain harvat tietävät toistensa suhteen läheisyyden yhteiseen kaveriin. Jos ei ole määrittänyt perhettä niin puolisoa tai lapsia ei voi tunnistaa, saati veljiä ja sisaria, työkavereita jne. Face on vapaa verkosto jossa kaikki ovat tasavertaisia ellei toisin määritetä. Poliitikoilla ja julkkiksilla on yleensä paljon kavereita, koska he niin haluavat. Tunnettuus myy tai tuo ääniä seuraavissa vaaleissa. Kaverimäärällä on kattokin, mutta aina voi avata kakkosivun jossa verkostoa pystyy laajentamaan. Facessa voi luoda uusia ryhmiä monin kriteerein. Face on edelleen sosialisista medioista minulle mieluisin. Kiitos kaikista Onnitteluista ja kommenteista, jotka saavat ajattelemaan, kommentoimaan ja kirjoittamaan blogia ;^)
Jämsän Äijä Risto Ahonen