Suvaitsevaista joulumieltä!

Suomalaisten joulumieli on erimielistä. Suvaitsevaisuutta siis tarvitaan. Suomessa on kaveridemokraattinen hallitus ja hampaaton oppositio. Demareilla on enemmistön kannatus, mutta eivät uskalla tai osaa käyttää valtaansa. Oikeistohallitus ei nauti luottamusta kansalaisten mielipiteillä mitattuna.

Pääministeri Sipilä purki pelkojaan YLE:n johdolle ja sai kaksi ammattitaitoista toimittajaa eroamaan. Omaa käytöstään hän ei reilusti kyseenalaistanut, eikä anteeksi pyydellyt. Nyt vastaava prosessi on syntynyt oikeuskanslerin kommenteista. Prosessi on kääntynyt kokoomusjohtoisesti Jonkkan syyllistämiseksi. Hallituksella ja pääministerillä ei ole uskallusta tunnustaa virheitään.  Sipilä vain ihmettelee.

Mitähän muualla tapahtuu? EU pelkää yhtenäisyytensä rappeutumista. Unioni ei ole pystynyt luomaan tarvittavaa yhteishenkeä joka perustuisi tasavertaisuuden tunteeseen jäsenmaiden välillä. Eriskummallisinta on, että suurvaltasuhteiden lientymisen orastaessa pienet pelkäävät jäävänsä jalkoihin. Putinin ja Trumppin tapaamista odotan toiveikkaana. Obama pullistelee Venäjälle vielä läksiäispuheissaan ja Suomen ulkoministeri apinoi perässä. Rukousaamiaisen mantra on tarttunut toivotulla tavalla Soinin sisimpään.

Tämä blogi aiheuttaa takuulla päänvaivaa natomyönteisille ja niille jotka pelkäävät Venäjää. Minua pelottaa eniten terrorismin uhka, joka peloista on ainut todellinen ja johtuu siitä, että Suomi ei ole enää puolueeton ja itsenäinen.

Lueskelin tässä joulun alla Suomen perustuslakia. Suosittelen joululukemisiksi kaikille kansalaisille.

Politiikka pilaa päätöksenteon

Vapaus itsenäiseen ajatteluun on lisääntynyt. Yhtenäisten kurinalaisten ryhmäpäätösten aika on ohi suomalaisessa politiikassa ja päätöksenteossa. Vanhakantainen puoluepolitiikka kuplii ja kuplat poksahtelevat puhki toistamiseen. Ei ole enää työväenaatetta, ei maalaisten puoluetta eikä porvarien puolta yhtenäisesti pitävää puoluetta. Vihreiden väri sinertää tai punertaa. Perussuomalaiset voisivat muuttaa nimensä Peruspeesaajiksi, koska heillä on aate hukassa. Tasa-arvon vuoksi sopisi Kristillisille paremmin nimeksi Uskovaisten puolue. Jospa unohdettaisiin aatteet ja tehtäisiin päätökset asiaperustaisesti?

Demokratiaksi kutsumamme päätäntäjärjestelmä muuttuu hitaasti. Kehitystä kuitenkin tapahtuu. Eduskuntavaalien valintajärjestelmää on vaikea muuttaa. Suomalaiset etsivät aina mallia muualta, uskaltamatta olla edelläkulkijoita. Vaikka kuntatason päätännässä ei puolueita tarvittaisi, niin niitä ylläpidetään koska puolueet ovat tikapuu politiikan huipulle. Yksikään puolue ei ole epäitsekkäiden, empaattisten, sosiaalisten ja vaatimattomien ihmisten keskustelukerho, jossa pohdittaisiin ihmiselon kannalta parhaita ratkaisuja.

Koska esitän kritiikkiä, niin kerron myös miten maailmaa muuttaisin. Monipuoluejärjestelmä on demokraattisesti yhtä huono kuin kaksipuoluejärjestelmäkin. Mietin yksipuoluejärjestelmää jossa ei olisi puoluekuria. Miltä kuulostaisi Suomen Kansanedustajien puolue? Puolue -sanalla on huono saundi, se joutakoon historiaan. Entä jos valitsisimme vain kaupunginvaltuutetut ja kansanedustajat? Päättäjät olisivat kunniallisia kansalaisia, jotka äänestäjät valitsevat mielensä mukaan. Ministerit valittaisiin eduskunnassa ehdotetuista äänestämällä. Pois puoluetuet ja organisoidut puoluevirastot. Kuntien ja valtion virkakoneistot riittävät päätösten toteuttamiseksi.

Päätösten valmistelun avoimuus on lisääntynyt ja sitä pitää edelleen avata. Kansalaisille on annettava mahdollisuus osallistua päätöksentekoon reaaliaikaisesti, koska someverkostoituminen tarjoaa siihen mahdollisuuden. Paras idea jonkin yhteisen asian ratkaisemiseksi ja päättämiseksi saattaa löytyä aivan keneltä tahansa kansalaiselta.

Jämsän valtuusto ei etsinyt sopua

Jämsän kaupunginvaltuuston kokous 7.11.2016 oli hallitsematon kaaos. Demokratia joka kuntapäätännässä laillisesti vallitsee, sallii riitelyn ja nokittelun, sekä ilkeämielisen kommenttoinnin joka alentaa väittelijöiden ihmisarvoa.

Kuuntelin lehterillä ja hämmästelin, kuinka sovinnon etsimisen sijaan valtuutetut aliarvioivat toisiaan. Tarkoitus oli keskustella ja äänestää siitä asetetaanko toimikunta arvioimaan kaupunginjohtajan kykykyä toimia tehtävässään. Toistakymmentä valtuutettua on vaatinut kaupunginjohtajan eroa ja mukana ryhmässä ovat olleet kaupunginhallituksen sekä valtuuston puheenjohtajat.

Aivan ummikkokin voi jo päätellä, että näin iso ryhmä ei voi olla täysin perusteettomasti eroa vaatimassa. Kokouksessa puhuttiin kaupunginjohtajan ajojahdista ja vaadittiin jopa kaupunginhallituksen ja valtuuston puheenjohtajien eroa. Ilmeisesti keskustalaisen valtuuston pj:n paikkaa jo kärkkyi kärkevin saman ryhmän valtuutettu, joka ensimmäisien joukossa oli puheenjohtajien eroa vaatimassa. Keskustelussa saattoi rivien välistä aistia miesten  kyseenalaistavan naisten pärjäämisen kuntapolitiikan kärkipaikalla. Jopa hallintojohtajanainenkin sai miehiltä satikutia tasapuolisuudesta. Hallintojohtaja oli arvostelijoiden mielestä ylittänyt valtuutensa hankkimalla lakimiehen kaupunginjohtajan eroa vaatineelle porukalle. Kaupunginjohtajalla oli oma lakimies kyseisessä keskustelussa, miksi siis ei vastapuolellakin? Saipa maakuntalehti Keskisuomalainenkin moitteet huonosta journalismista, kun julkaisi kaupunginjohtajan epäasialliset tekstarit. Kaupunginjohtajaa puolustettiin intohimoisesti kuin parasta kaveria. Oikeastaan erottamista vaatineen ryhmän toimintatavasta kinasteleminen nousi merkittävämmäksi kuin itse asia, eli luottamusta heikentäneiden asioiden selvittäminen.

Kokous oli koominen esimerkki paikallispolitiikan sisimmästä. Valtuutetut ovat tunteella tulkitsevia tavallisia ihmisiä. Vain muutaman käytöksessä oli aitoa sovinnollisuutta. Eräänlaista kostofobiaa oli havaittavissa. Erotetaan ne jotka tämän kisan häviävät. Heidän pitää saada tästä jokin taloudellinen sanktio. Todellakin vain muutama valtuutettu kertoi etsivänsä totuutta ja sovintoa. Mitä selvitysryhmän vastustajat pelkäsivät jos kerran pitivät kaupunginjohtajaa täysin syyttömänä? Käytännön työasioiden sparraamisen sijaan jaoteltiin kuka on kaupunginjohtajan kaveri ja kuka ajomies. 😉

Tästä kokouksesta jäi huono jälkimaku. Tästä jatkaminen on ongelmallisempaa kuin että jos olisi asetettu demokraattinen toimielin tutkimaan asiaa.
Päätös jossa mielipiteet jopa poliittisten ryhmienkin sisällä jakautuvat ei ole demokraattinen, se on enemmistöpäätös joka syntyy äänekkäimpien ja vaikutusvaltaisimpien jyräämällä. Riitelystä jää kaikille ikäviä ajatuksia. Paikallispolitiikassa ei ole aidosti voittajia jos päätös syntyy vain muutaman äänen enemmistöllä. Aina ja kaikissa asioissa pitäisi käynnistää sovintoneuvottelut jos valtuusto alkaa jakautumaan kahtia, kuten nyt on Jämsässä käynyt.

Muutama valtuutettu ei käyttänyt lainkaan puheenvuoroa. Muutama liennytti tilannetta kommentillaan. Enemmistö kävi sanasotaa keskenään. Kissaa ei uskallettu nostaa pöydälle, se löytynee maton alta lähitulevaisuudessa.

Someäijä

Minulta on kysytty haluanko vaikuttaa mielipiteilläni. Totta mooses, haluan. Intohimoini on monimuotoinen mediavaikuttaminen. Kirjoitan lehtiin ja suoraan poliittisille vaikuttajille, sekä virkamiehille, mutta ensisijaisesti olen somevaikuttaja. En tunnustaudu yhden asian populistiksi enkä trolliksi; sillä vaikuttamisalueeni kattaa koko ihmiselämän kirjon. En ole sitoutunut aatetaustaan tai poliittiseen puolueeseen. Minua ei kannata syyttää takinkäännöstä, sillä muutan reaaliajassa mielipiteitäni tilannetajun mukaan.

Pyrin vaikuttamaan sananvapautta käyttävänä kansalaisena kaikkien viiden valtiomahdin toimintaan. Poliittinen päätösvalta on ensimmäinen valtionmahti, eli Suomessa eduskunta. Toinen valtionmahti on hallinnollinen toimeenpanovalta ja kolmas tuomiovaltaa käyttävä oikeuslaitos.
Neljäntenä mahtina toimii media, eli lehdistö, radio ja televisio. Sosiaalinen media on viides, vaan ei vähäisin. Some onkin Suomessa jo lähes koko kansan kattava vaikutusverkosto. Maailman laajuisesti some toimii reaaliaikaisimpana tieto- ja vaikutusverkkona.

Olen kirjoittanut aikanaan muutaman kirjan, silloin ei somesta tiedetty. Kirja ei tavoita lukijoita somen tai blogin tavoin reaaliajassa. Kirja on dokumentti tapahtuneesta tai fiktiivisesti kiinnostava ajanvieteromaani. Kaupallinen menestyskirja on tunnetun kirjoittajan tulkinta tunnetusta julkisuuden henkilöstä.

Miksi en halua ryhtyä poliitikoksi? En tunnista mitään poliittista ideologiaa omakseni. Sitoutumattomienkin ajatuksia yritetään päätöksenteossa sitoa. Haluan olla vapaa muuttumaan ja valitsemaan vaikutusmahdollisuuteni. Olen luonnossa viihtyvä mietiskelijä. Ahdistun urbaanissa ympäristössä oltuani siellä yli muutaman vuorokauden. Sometekniikka sopii taskuun Isojärven kansallispuiston retkelle tai Päijänteelle.

Someäijä Risto Ahonen

Somedemokratian vuosikymmen

Netin sosiaalinen media elää vakaata nousukauttaan. Viestinnän suunnittelijat pohtivat missä olisi tehokkainta pyrkiä vaikuttamaan ihmismassojen mielipiteisiin. Virtuaalinen vaikuttaminen on jo ajanut ohi painetun sanan. Some päihittää sanomalehdistön, television ja radionkin viestinnän nopeudessa sekä saavutettavuusmittareilla.

Kansainvälisten konfliktien käsittely ja niistä uutisointi aiheuttaa voimakastakin viestinnällistä ristiriitaa. Suuren jakelun saattaa saavuttaa netissä myös perätön tieto. Vastuu virheellisen tiedon omaksumisesta ja levittämisestä onkin siirtynyt suurelta osin lukijalle.

Konstit joilla someviestintää yritetään kaitsea, ovat kyseenalaisia. Uusia termejä ilmaantuu. Populismiksi luokittelemalla yritettiin aluksi vaimentaa sanomalehtien mielipidekirjoittajia. Nyt puhutaan trollauksesta, joka on yhtä mitäänsanomatonta nimittelyä. Mielipidevaikuttamista on ollut aina, vain välineet ja asiasisällöt ovat muuttuneet. Välineet ja sosiaaliset taidot ovat kansanomaistuneet.

Mihin on luvallista ja merkityksellistä vaikuttaa sosiaalisessa mediassa ja sanomalehdissä mielipiteitä julkaisemalla? Kaikkeen. Mielipiteiden ilmaisun runsaus on rikkautta. Siitä seuraa, että kabinettijohtaminen vaikeutuu, kuten pitääkin. Siitä seuraa myös, että kaveridemokratialla ei ole kestävää tulevaisuutta. Ketut jäävät kiinni, vaikka rakentaisivat kuinka ovelia pakokäytäviä.

Maakuntalehti otsikoi liittyen Ulkopoliittisen instituutin raporttiin; "Venäjän ulkopolitiikkaan ei voi vaikuttaa". Tutustumatta raporttiin perusteluihin, väitän että vaikuttaa voi. Myös Suomen ulkopolitiikkaan voi ja pitääkin voida vaikuttaa. Suomen ulkopolitiikkaan vaikuttavat USA:n, Venäjän, EU:n ja lukemattomien asiantuntijoiden, sekä tavallisten kansalaisten mielipiteet. Ulkoministeriömme tehtäväksi jää laskea mielipiteiden saldo ja toimia sen mukaisesti. Paras kansallinen asiantuntemus ei istu minkään maan ministeriöissä.

Oletteko huomanneet? Demokratia ei ole enää sitä että valitaan poliittiset johtajat määräajaksi. Demokratia muuttuu huimaa vauhtia reaaliaikaisemmaksi ja tasavertaisemmaksi mielipidevaikuttamisen seurauksena.

Risto Ahonen

Somekeskustelu kakkavaipoissa.

Suomessa Sosiaalinen media pursuaa vastakkainasettelua. Meillä on mielipiteenilmaisuvapaus, mutta valtamediassa yleensä vain yksi valtaapitävien virallinen totuus. Täysin puolueetonta lehdistöä Suomessa ei ole. Lehdistön ja jopa television ja radion puoluesidonnaisuutta on vaikea joskus tunnistaa, mutta havaittavissa sitä on.  Luotettavuudeltaan kyseenalaisen tiedon julkaiseminen johtaa ajojahtiin julkaisijaa kohtaan. Avoimuuteen ja rehellisyyteen orientoituvat ihmiset paljastavat epäoikeudenmukaisuutta ja tunneperustaisia tietoja joiden alkuperää on vaikea tarkistaa. Lähdesuojan turvassa tehty paljastus voi olla myös osin virheellinen. Viestintä on taitolaji kuten golf tai jääkiekkokin. Pitää hallita yksin ja yhdessäpelaamisen säännöt ettei joutuisi paitsioon ja jäähylle. Käytännössä kaikki ammattitaitoisimmatkin toimittajat erehtyvät kertomaan vähintäänkin väritettyä totuutta.

Suomessa vallitsee uutisten värittämisen buumi. Asia väritetään laatusanoin ja ylilihavoimalla otsikot. Kuvitteellisten kuvien käyttö on ryöstäytynyt käsistä. Asiayhteyksiin kuulumattomia henkilökuvia käytetään kuvastamaan tunteita joilla halutaan tramatisoida uutisen sisältöä. Ilmiö on suhteellisen uusi ja kyseenalainen. Esimerkkinä vaikkapa Niinistö, Obama ja Putin, joiden ilmeitä etsitään kuvista kulloiseenkin juttuun tehosteiksi.

Kun omaa mielipidettä ei kyetä somessa kohteliaasti perustelemaan, niin hyökätään sanan säilää käyttäen, ajatellen, että hyökkäys olisi paras puolustus. Vastakkaisen mielipiteen esittäjiä nimitellään ja poistetaan kaveripiireistä. Nato- ja venäjätrolleiksi tai putinisteiksi nimittely on alatyylistä keskustelua joka irtaannuttaa keskustelijat asiasta ja aiheuttaa vain mieliharmia. Ovatpa keskustelijoina ministerit, virkamiehet tai tavalliset toisilleen anonyymit somelaiset, kuvastaa nimittely kyvyttömyyttä keskustella ja  kohdata erilaisuutta.

Suomalaiset siis eivät osaa kohdata erilaisuutta. Meillä on uskontomme ja isänmaamme joihin vedoten hyväksymme vain samanmielisten yhteyden. Kohtuuton kielteisyys kohdistuu pakolaisiin ja naapurivaltioomme Venäjään. Yhdysvallat sotilaallisine liittolaisineen nauttii porvarihallituksemme luottamusta, mutta jakaa kansalaisten mielipiteitä. Demokraattinen järjestelmämme hallitsee ontuen, koska se pelkää kysyä kansalaisten mielipiteitä suhteessa vaikkapa vapaakauppasopimukseen ja Natoon.

Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen ja vahvistuakseen. Somen keskustelukulttuurimme elää vielä potkuhousuissa ja kakkavaipassa. Meistä aikuisista somettajista riippuu luovummeko vaippavaiheesta, eli millaisia keskustelijoita lapsistamme kehittyy.

Tsempparista tolkuttaminen on toivotonta

Montako vuotta kestää toimivaksi todetun idean toteuttaminen Suomessa? Miksi valtion ylimmät virkamiehet ja poliitikot pakoilevat toteuttamisvastuuta? Ihan taviksellekin tolkullinen toimintamalli sysätään perhepalvelu- tai lastensuojeluyrityksen, konsultin tai kolmannen sektorin toteutettavaksi. Minne on kadonnut kansallinen tahto ja osaaminen tehdä yhteiskunnallisesti Suomesta lapsille ja perheille parempi?

Yli kaksi vuotta olen tehnyt esityksiä tsempparitoiminnan aloittamiseksi valtakunnallisesti. Uusia lakeja tai asetuksia ei tarvita. Aiheesta on tehty artikkeleita ja toimintamalli on esitelty ministeriöissä jo kahdella hallituskaudella sekä presidentille ja pääministerillekin toistamiseen. Kiitosta on satanut arsytykseen asti.

Lopetan tolkuttamisen. Toivotonta on tavallisen Jämsän Äijän saada ideaa toteuteksi. Kultamunalla kopitellaan kunnes se aina katoaa pyrokratian sokkeloihin.

Ohessa linkki blogiin josta idea aukeaa;
http://ristoahonen.blogspot.fi/2014/11/tsemppareita-syrjaytyville-ja-uupuville.html


Toiveikkain ystävällisin ajatuksin,
Jämsän Äijä Risto Ahonen

Ylin yhteiskuntaluokka laiskistuu

Ylimmän yhteiskuntaluokan johtajat eivät tee enään itse sitä minkä osaavat. Korkean koulutuksen tavoite kiteytyy taitoon delegoida ja edetä uralla ylimpään palkkaluokkaan. Muutos näkyy valtion ja kuntien hallinnossa. Virkamies on korkeasti koulutettu osaaja, mutta hän teettää usein työnsä konsultilla tai alihankkijalla. Työn ulkoistuksesta on tullut salaa yleinen toimintamalli nyt 2000-luvulla. Aiemmin viran tai toimen haltija teki työnsä itse, nyt myös esimiesvastuu pyritään ulkoistamaan. Muutos aiheuttaa epävarmuutta monella taholla. Siitä ei seuraa helpotusta tai kiireettömyyttä, päivastoin, jatkuva palaveeraaminen tekee työstä henkisesti rasittavaa.

Valtion virastoissa ja ministeriöissä näytetään esimerkkiä kuntatason virkamiehille. Konsultit toteuttavat etenkin kritiikille alttiit asiat. Uusia hankkeita kaupataan kolmannen sektorin toteutettaviksi. Virkamies suostuu korkeintaan jäseneksi valvontaryhmään. Laiskuudesta ja vastuun pakoilusta on kysymys. Vain harva päätös rohjetaan tehdä omin asiantuntijavoimin, ilman maksetun lakimiehen lausuntoa.

Myös ammattiyhdistysliikkeet ja poliittiset puolueet ovat rapautuneet. Kansallisen edun edelle ovat nousseet ryhmän medianäkyvyys, taloudelliset intressit ja gallupmenestys. Yhteiskuntarakenteen rappeutuminen on ihmiselle luontaisen laiskuuden ja välinpitämättömyyden seurausta.

Aikalisän paikka

Suomi on pelannut ulkopoliittisesti ja sisäpoliittisesti huonoa peliä. Olemme ajautumassa ongelmiin ellemme ota aikalisää useissakin keskeneräisissä asioissa. Tähän tilanteeseen on oman toimintamme seurauksena ajauduttu. Emme pääse kunniakkaasti eteenpäin syyttelemällä edellisiä päättäjiä.

Viisautta ei nyt puutu. Suomalaiset ovat huippukoulutettu ja älykäs kansa maailman mittapuulla mitattuna. Ongelma on siinä, että poliittisiksi päättäjiksi eivät ole edenneet tunneälykkäimmät. Kamppailu poliittisista mandaateista ja niitä tukevista vaikutusvaltaisista vakansseista on niin kiivasta, että katsominen kauas tulevaisuuteen unohtuu. Elämme liian hektisesti kädestä suuhun. Suomen hallintoaluejakoa, puolustuspolitiikkaa sekä kansallista tulonjakoa suunniteltaessa on puuttunut maalaisjärki ja kyky arvioida realistisesti päätösten vaikutuksia tulevaisuuteen.

Aikalisä on tarpeen sillä ellei sitä oteta ovat seuraukset arvaamattomia. Sotilaallista yhteistyötä USA:n kanssa ei pidä nyt syventää, kunnes kylmä suurvaltasota lientyy pelottavasta tilastaan. Jatkossa Suomi voi olla sillanrakentaja sotilaallisten tukikohtien tarjoamisen sijaan. Tukikohdat ovat maalitauluja ohjuksille puolin ja toisin.

Tuponeuvotteluissa on yritetty murtaa ammattiyhdistysten valta liian nopeasti. Jos kukaan ei pyrkisi rikastumaan epäoikeudenmukaisesti kenenkään kustannuksella työelämässä, ei ammattiyhdistyksiä tarvittaisi. Nyt emme ole vielä riittävän oikeudenmukaisia, vaan ahneus kukoistaa kaikkialla.

Maakuntahallintoa rakennetaan osittain puoluepoliittisia etuja ajatellen. Hallintorakenteita ei suostuta yksinkertaistamaan kansalaisten etua ensisijaisesti pohdiskellen, vaikka niin uskotellaan tehtävän.

Viisautta siis on, mutta se vaikuttaa vain marginaalisesti eduskunnassa tai Helsingin virastoissa ja ministeriöissä. Yliopistojemme erityisalojen tutkijat, erikoistoimittajat ja kokeneet senioripoliitikot pitävät onneksi päättäjiä hereillä. Viestinnän ja sosiaalisen median reaaliaikainen avoimuus estää tehokkaasti kokemattomia päättäjiä tekemästä virheitä, mutta se tekee päätäntäprosesseista myös sekavia. Vaivihkaa valmisteltuja esityksiä joudutaan usein perumaan. Enää ei ole paluuta aikaan jolloin kabineteissa sovittiin mitä sovittiin ja siihen oli kansalaisten tyydyttävä.

Ubertulevaisuus?

Mediavaikuttaminen ohjaa nykyään perinteistä demokraattista päätöksentekoa. Televisio, lehdistö, radio ja sosiaalinen media ovat jo nousseet päätöksenteossa johtoasemaan. Gallupeilla on valtarakenteita murskaava voima. Poliittisen päättäjän tai virkamiehen vapauttaminen vastuusta pystytään ennalta aavistamaan.

Uber on yhdysvaltalainen kännykkäsovelluksia kehittävä yritys. Sovelluksen tarkoituksena on mahdollistaa helppo kyydin tilaaminen matkapuhelimella. Matkan maksaminen tapahtuu sovelluksen välityksellä. On mielenkiintoista pohtia soveltuuko sovellus muuhunkin kuin kuljetuksen tilaamiseen. 

Monet vaikuttajista ovat luopuneet päivittäisestä tietokoneen käytöstä, he hoitelevat asioitaan älypuhelimilla.

Ovatko Uber-tietsikkahuolto, Uber-terveydenhuolto tai Uber-yhteiskuntapalvelut tulevaisuudessa todellisia? Kännykkäsovellus voi viedä vapaan kilpailun ja palvelutarjonnan yksilötasolle. Verkosto voi kehittyä korvaamaan länsimaisen demokratian, poliittisin perustein valittavan parlamenttaarisen päätöksenteon. Uberasiantuntijoista koostuva ryhmä ratkaisee nopeasti kaiken mistä aiemmin on tarvittu poliittinen esivääntö ja eduskuntakäsittely. Esimerkiksi terveydenhuollon palveluista vastaisivat uberverkoston asiantuntijat. Kunnallistekniikan rakentaminen ja kunnossapito olisi uberpalvelua.

Ubersertifikaatin suorittaminen avaisi kaikilla aloilla oven työelämään, ammatin harjoittamiseen. Ammattitaidon ylläpitämisen näyttöpisteitä sikiäisi samoin kun autojen katsastusasemia nykyään. Sertifikaattileiman saisi lähimmältä uberasemalta suoritettuaan vuosittaiset testit. 

Maailma muuttuu, mutta kuka kontrolloi muutoksen suuntaa ja hyveellisyyttä maailmanlaajuisesti? EU:n energia näyttää kuluvan unionin itsensä elvyttämiseen? Suurvaltojen kapasiteetti kuluu keskinäiseen kisailuun maailman herruudesta. Jäljelle vastuun kantajiksiko jäävät viimekädessä täysipäiset kansalaiset, joiden vaikuttamisen voima perustuu älypuhelimiin ja sosiaaliseen mediaan. Joko näin on, vai tähänkö olemme tulossa?

Kansallinen kolmiodraama

Vielä viitisen vuotta sitten ei tavallisia suomalaisia juurikaan jakanut tai ahdistanut ulkopolitiikka. Nyt rauhaa rakastava kansa jakautuu kolmeen ryhmään. Ääripäät riitelevät siitä kumpi suurvalta on suurempi paholainen USA vai Venäjä. Kolmas ryhmä toppuuttelee ja tolkuttaa sopimisen tielle. Näinhän ihmiset ovat aina toimineet, eli jos isot pojat painivat, niin pikkupojat huutelevat herjoja selän takaa. Surullista ja niin noloa. Suomi ajautuu vaikeuksiin omasta syystään, kehnon ulkopolitiikkansa ansiosta.

Suurvallat ovat ajautuneet uhittelulinjalle. Valtamedia ja sosiaalinen media sekä erityisesti iltapäivälehdet tuovat värikkäästi näkyväksi mielipiteiden jakautumisen. Vahva sovittelija on hakusassa. Sovitteleva YK on Venäjää ja Yhdysvaltoja heikompi, koska sillä ei ole tappavan rautaisia pelotteita. Kaikkia uhittelijoita suurvalloista rivikansalaisiin yhdistää yksi yhteinen nimittäjä, pelko. Venäjää pelkäävät huutavat Natoa turvakseen, vaikka sotilaallinen varustautuminen ei ole koskaan johtanut turvalliseen tulokseen. Rauhanomaisesti ajattelevat pelkäävät Naton laajenemisen lisäävän sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta. Pelot on aistittavissa. Nato/USA -myönteisyyden markkinointia edistävät venäjän pelko sekä venäjävastaisuus. Koska venäläisiä on tehotonta anonyymisti nimitellä on syntipukki luonnostaan Putin. Länsimainen lehdistö on onnistunut tekemään Putinista pelättävän ja arvaamattoman peikon, vaikka Obama on omalla arvaamattomalla tavallaan myös militaristisia ratkaisuja suosiva suurvaltajohtaja. Näitä johtajia on muitakin.

Suomessa ei ole ulkopolitiikasta ja puolustuspolitiikasta vastaavilla sovittelun taito hanskassa. Suomen puolustusvoimissa toimitaan jo ikäänkuin armeijamme ylipäällikkö olisi Yhdysvallat. Puolustusministeri tiedottaa arkeissaan jälkijättöisesti sotilaallisesta yhteistyöstä Naton kanssa, koska tietää kansalaisten kohahtavan. Jos Nato olisi eurooppalainen puolustusliitto, eikä USA-johtoinen sotilasliitto, niin tilanne olisi neutraalimpi Suomen kannalta ajatellen. Luonnollisinta Suomelle olisi rauhanomainen sotilaallinen yhteistyö naapurimaidemme Ruotsin ja Venäjän kanssa. Mikseipä Suomen kumppaniksi sopisi Natokin jos sen voisi luokitella ainoastaan torjuvan terrorismia ja edistävän rauhaa maailmassa. Nyt suurvaltojen mitellessä mahtiaan ei Suomen kannata Naton kanssa veljeillä.

Tämä tarina on ideologinen. Rauhanomaista rinnakkaiseloa kohti kannattaa kuitenkin aina pyrkiä. Suomen suhde Venäjään on elintärkeä. Presidentti Sauli Niinistö on puhunut liennyttäen tunteita, rauhan puolesta, mutta hän on myös hiljaa hyväksynyt sellaisia sotilaallisia toimia, joita Suomen maaperällä ei toivoisi tapahtuvan ja joihin ulkovaltojen ei soisi osallistuvan.

Katoat jos et verkostoidu!

Verkostoitumisesta on tullut menestyksen avain. Kaikki poliitikot saati virkamiehet eivät vielä tajua verkostoitumisen merkitystä, kysymys on myös osaamattomuudesta. Valtakunnan Twitter-vaikuttajista edistyksellisin verkkoviestinnän taitaja on Aleksander Stubb. Osaajia löytyy iäkkäämmistäkin mm. Erkki Tuomioja on aktiivinen facessa. Myös ex-poliitikoista löytyy taitavia somettajia. Oletettavasti sometehokkuus syntyy paljolti avustajien oivalluksista ja näpeistä. Myös Sauli Niinistö on tehnyt hyvin henkilökohtaisiakin avauksia.

Mikä sosiaalisen median hyödyntämisessä on oleellista? Kysyminen. Stubb kysyy usein, mitä mieltä olet. Vaikka kysymys olisi ainoastaan muodollinen, se luo kuvaa kuuntelusta. Kansalaisille kuunteleva päättäjä on mieleinen. Toiseksi tärkeintä on kertoa millaisia asioita on agendalla ajankohtaisesti. Kansalaisten kommentteihin vastaaminen, eli todellinen dialogi olisikin jo mahtavaa, mutta siihen ei aina ministeritasolla rahkeet riitä. Presidentille ei facekommentointi konservatiivien mielestä ehkä sopisikaan.

Sosiaalinen media on kaikkien aikojen paras johtamisen väline. Facessa ja Twitterissä kommentoivat vakavasti otettavat asiantuntijat. Miksiköhän nykyisen hallituksen on niin vaikea saada kaavailemiaan lakiesityksiä finaaliin? Siksi, että juuri mitään ei voi enää valmistella salassa. Valmisteluvaiheen kommentit tulevat arvostetuilta asiantuntijoilta sekä kriittisiltä kansalaisilta ja menestyäkseen poliitikon on pakko nämä huomioida. Demokratian toteutumisen kannalta onkin hyvä asia, että valmisteltavat asiat tulevat julki lähes reaaliaikaisesti. Viestintänopeus on muuttunut viimeisten vuosien aikana radikaalisti sähköisten nettiviestimien kehityksen ja erityisesti sosiaalisen median myötä.

Sipilä ja Soini avustajineen eivät käytä/seuraa/hyödynnä sosiaalista mediaa riittävän aktiivisesti ja taitavasti. Kansanedustajien somekirjo onkin vielä sateenkaaren värinen. Sosiaalisen median Suomi on lähes kaikissa ajankohtaisissa asioissa jakautunut kolmeen ryhmään. Kolmijaossa ääripäiden lisäksi keskusteluun osallistuvat sovinon tavoittelijat. Viestintävälineiden netissä teettämien Galluppien vaikutuksesta kahtia jakautuminen korostuu kun kysytään vastausta joko/tai ja kyllä/ei.

Verkostoituminen ja sosiaalinen media ovat tulleet jäädäkseen ja lisääntyäkseen. Someverkostoituminen on maimio kasvualusta todellisen demokratian toteutumiselle. Demokratia ei rajaudu verkossa pelkästään kansalliseksi, vaan se kehittyy kansainvälisestikin. Edes kielitaidottomuus ei ole este, sillä kääntäjät kehittyvät nopeasti paremmiksi ja virheettömiksi.

Sisä-Suomi on virallistettava maakunnaksi

Köydenveto Keski-Suomen ja Pirkanmaan välillä on katkaistava! Jämsän valtuusto valitsi Pirkanmaan Jyväskylän kiivaasta kosiskelusta piittaamatta, osin ehkä siitäkin syystä. Nyt sitten jännitetään kuinka käy jatkossa. Virkamiehillä ja poliitikoilla ei ole perusteita pakkonaittamiseen, se ei ole historian saatossa osoittautunut hyödylliseksi.

Virallisia toimintoja on jo yhdistetty Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueella. Hallinnollisena käsitteenä Sisä-Suomi jo tunnetaan. Ylimpien instanssien yhdistämisellä kevennetään valtion organisaatioita ja säästetään rahaa. Sisä-Suomi on monelta taholta tarkasteltuna maakunnaksi erittäin järkevä hallintoalue.

Pohdittaessa miksi tätä alueratkaisua ei toteutettaisi, ei esteeksi tule mieleen muita kuin poliittisia ja vallitseviin virkoihin liittyviä intressejä. Tärkeimmät asiat on nyt nostettava hallisevaksi päätöksenteossa, eli saavutettavat säästöt, maakunnan elinvoimaisuus ja väestörakenteen samankaltaisuus, sekä kohtuulliset etäisyydet palvelukeskuksiin. Maakunnalisten toimintojen jakautuminen asukkaiden kannalta tasapuolisesti on helpompi suunnitella Sisä-Suomen alueella kuin Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa erikseen.

Liitytään Lappiin jämsäläiset!

Köydenveto Keski-Suomen ja Pirkanmaan välillä on katkaistava. Jämsä on Jämsä vaikka liittyisimme Lapin maakuntaan. Lappalaisten kanssa meillä on paljon yhteisiä intressejä. Matkailun ja houkuttelevan etätyöympäristön kehittäminen on meille nyt tärkeää kunnan tulevaisuutta ajatellen.

Poliitikkojen pitää tajuta, että oman virkareviirin kasvattamisen sijaan hallintoa on kevennettävä, vain siten saavutetaan merkittäviä säästöjä. Ilmeisesti Keskustapuolueelle on tärkeintä Keski-Suomen säilyttäminen ja poliittisten hallintovakanssien kahminta?

Sisä-Suomi on alue jolla on paljon yhteisiä intressejä. Pirkanmaan ja Keski-Suomen yhdistäminen yhdeksi hallintoalueeksi on viisas vaihtoehto. Sisä-Suomi tunnetaan jo käsitteenä ja sen alueella toimii yhteisiä organisaatioita.

Jämsää kosiskellaan poliittisella voimalla Keski-Suomeen. Maakuntalehti Keskisuomalainen on ryhtynyt uutisoimaan ja julkaisemaan mielipiteitä Jämsän taivuttamiseksi Jyväskylälle uskolliseksi. 27.1. lehti julkaisi sivun täytteisen mielipiteen, jossa Mauri Pekkarisen johdolla lobataan Jämsälle Keski-Suomea. Jämsän kosiskelun sijaan voisi Jyväskylä lähestyä Tamperetta ja valtion konttoria Sisä-Suomen puolesta. Maaseudun hajottaminen pirstaleiseksi keskenään kisaileviksi hallintoalueiksi ei ole yhteiskunnan edun mukaista. Aluejakoon on lisättävä Sisä-Suomi ennen asian viemistä eduskuntakäsittelyyn.

Eka kännykkäblogi

Peukut peliin. Eräs kännykän käytön ammattilainen opasti peukkutekniikan. Kätevä, mutta kohtalaisesti virheitä tuottava tapa kirjoittaa. Virheotä syntyy lähinnä peukaloiden osumatarkkuuden vaihtelusta.

Eli etusormet kännykän reunoihin, keskisormet taakse ja pikkurillit alareunnan tueksi. Sitten vaan peukut töihin. Peukaloiden ja kännykän koko on hyvin merkittävä asia. Minulla on onnekseni pienet peukalot ja kännyssä 5" näyttö.

Jos yritän kirjoittaa vaaka-asennossa tulee ongelmaksi se, että teksti jää herkästi näppisalueen taakse piiloon. Ehdotankin kännyköiden valmistajalle "suurennuslasia" joka näyttäisi kirjoitettavan sanan ja ehkä edellisenkin reaaliajassa.

Moni tökkii tekstiä etusormella ja se on hidasta. Kehittämistä on myös näppäimistöissä. 9" tableteilla alkaa peukutus jo sujua. Älykännyköihin on tullut myös erillisiä näppisosia ja tätä kehitystä seuraan kiinnostuksella.