Onko Suomessa aiempaa vaikeampi olla erilainen?

Onko Suomessa aiempaa vaikeampi olla avoimesti kristitty, kysyy sanomalehti Keskisuomalainen. Kristityt tutkijat eivät allekirjoita kokoomuksen Paula Risikon puheita uskovien sorsimisesta, lehti jatkaa ingressissään. Risikko puhui Seinäjoella, että Suomessa ei ole yhtä helppo tuoda omaa uskoaan esille kuin ennen. Risikko sanoi myös, että kristittyjä ollaan työntämässä kaappiin samalla kun muut ovat tulossa kaapista ulos. Nämä Risikon kommentit ovat lainauksia Keskisuomalaisen lehtiartikkelista. Artikkelin yteydessä on haastateltu kuutta satunnaista Jyväskyläläistä ja siteerattu paria asiantuntijaa. Artikkelilla luotu mielikuva on Risikkoa vastaan, mutta se voisi olla yhtä hyvin myös puolesta puhuva.

Artikkeli herätti ajatuksia. Onko Suomessa yleensä helppo olla avoimesti erilainen? Mitä kristinuskoon tulee, niin sillä on Suomessa uskonnoista vanhin perinne ja vahva asema edelleen, mutta kirkosta erotaan ja etenkin sen taloudellinen asema heikkenee, muiden uskomusten saadessa julkisuutta. Risikko on osin oikeassa julkilausumassaan.

Laajennan keskustelua uskontojen ulkopuolelle. Nyt keskustellaan melko kiivaasti myös poliittisesta, kansallisesta, sukupuolisesta ja seksuaalisesta erilaisuudesta. Erilaisuuden suvaitsevaisuutta ei lisätä lakeja säätämällä. Suvaitsevaisuuden lisääntyessä lakisääteisesti ei yksilön ole kuitenkaan helpompi olla erilainen. Erilaisuuden hyvöksyminen kun ei ole vielä sisäistynyt tunteisiimme. Erilaisuus tulee hyväksytyksi vain tiedon ja ymmärryksen kautta. Prosessi on hidas eikä sitä sovi väkisin nopeuttaa. Erilaisuus tulee ymmärretyksi ja hyväksytyksi luonnostaan kun aika on sopiva. Aivan samoin kuin omena putoaa puusta kypsyttyään, myös erilaisuus hyväksytään ajallaan tai se hylätään mikäli sitä ei pidetä kelvollisena. Näin kehittyvät uskonnot, politiikka, ihmisen seksuaalisuus ja ihminen kaikkiaan.