Vahvaa oikeistoa ja vasemmistoa tarvitaan

Baana on auki, miksi vasemmisto ei aja poliittisen vallan huipulle?

Hallitustyö nilkuttaa ja vahva vasemmisto-oppositio seisoo tumput suorina. Demarit ovat jo vuosia kompastelleet sisäisiin kisailuihinsa. Poliittiset johtajat eivät osaa jakaa valtaansa tai nostaa itseään valovoimaisempia kehiin. Urpilaisen ja Rinteen tehtävä demareissa on nyt nostaa niitä joilla on mahdollisuus menestyä. Työmarkkinoiden ja ammattiyhdistysten sekasortotilassa on poliittinen johtopaikka ammollaan ja sen voi ansiokkaasti täyttää vain Lauri Ihalainen. Ihalaiselle löytyy myös naisenergiaa rinnalleen, mutta en tarkoita Urpilaista. Urpilainen jakaa liiaksi mielipiteitä palatakseen johtopaikoille.

Vasemmiston nousun takaa kansan enemmistön, eli työväen ja toimihenkilöiden rintaman eheytyminen. Aika on otollinen toteuttaa demarien ja vasemmistoliiton yhdistäminen yhdeksi demokraattiseksi puolueeksi. Arhinmäki ei ole tuleva vahva valtiomies, vaikka jämäkkyyttä ja esiintymistaitoa jo näkyykin. Vasemmistoliittoa ei tarvita jakamaan vasemmistoa kahteen leiriin vaan eheyttämään sitä. Demarien on aika siirtyä aidosti vasemmalle.

Perussuomalaisten aika ehyenä puolueena on ohi. Soinin yhden miehen show on jatkunut yli sietorajan. Puolue ei saa enää äänestäjiensä ablodeja. Joukko perussuomalaisia on valmiita vaihtamaan puoluetta. Keskusta on Perussuomalaisten tapaan irronnut ideologisesta taustastaan ja hapuilee porvaripuolueena valtaa Kokoomuksen rinnalla. Katainen kompasteli ja Stubbikin hapuilee edelleen, mutta Kokoomus porskuttaa ainoana aitona porvaripuolueena ja määrää Suomen poliittisen suunnan, kuten se on tehnyt jo vuosia. Kokoomus johtaa siis edelleen ellei vasemmisto nouse sille nyt tarjotulle kapelimestarin paikalle johtamaan orkesteria. Perhana, meinasin ihan unohtaa vihreät ja ruotsalaiset ;-) Vihreitä todella tarvitaan ja heidän asemansa vahvistuu. RKP pysyy, mutta heikkenee hitaasti.

Suomi on pelon vallassa monesta syystä. Kansan enemmistö on vailla mieleistään johtajaa. Sauli Niinistö on suhteellisen vahva presidentti, mutta valitettavasti hänen tajuntansa on porvaritaustan viitoittama.


Demareilla on nyt jos koskaan takuuvarma mahdollisuus nousta suurimmaksi puolueeksi Suomessa. Muutos voi tapahtua nykyinen hallitus kaatamalla nopeasti tai rakentamalla vaemmistoperustus vahvaksi seuraaviin vaaleihin mennessä. Perinteisten työmarkkinajäjestöjen (ammattiliittojen) voimallinen aika alkaa olla Suomessakin ohi. Ammattiliitot voivat toimia jatkossa toki ammattiryhmien sisäisinä tukijärjestöinä, mutta ne eivät enää pysty sanelemaan valtakunnallisia poliittisia päätöksiä, se on todistettu. Nyt tarvitaan työväen ja keskiluokan puoluetta jonka koettaisiin olevan aidosti duunarin, työttömän ja eläkeläisen asialla eduskunnassa.


Risto Ahonen
Viestintäsuunnittelija
Jämsä

Tasavertaisuus suomalainen perusarvo 1

Tasavertaiset konstit tulonjakoon – tie hyvinvointiin

-          Huippuansiot sekä minimipalkka kohtuullisiksi  

-          Palkat, palkkiot, osingot sekä omaisuus julkisiksi ja tasavertaisesti verolle

-          Verotuksen progressiivisuutta pitää tarkistaa

Valtion tuloveroasteikko 2015 (Voimassa toistaiseksi) 

Vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa määrätään tuloverolain (1535/1992) perusteella valtiolle ansiotulosta suoritettava tulovero progressiivisen tuloveroasteikon mukaan seuraavasti:

Verotettava ansiotulo, euroa	Vero alarajan kohdalla, euroa	Vero alarajan ylittävästä tulon osasta,  %
16 500—24 700	8	6,5
24 700—40 300	541	17,5
40 300—71 400	3 271	21,5
71 400—90 000	9 957,50	29,75
90 000—	15 491	31,75

Lomarahojen puolittaminen on mainio konsti kun tasavertaisuutta tavoitellaan.

Varallisuusvero on perintöveroa merkittävämpi eriarvoisuutta eliminoiva toimenpide. Perintöveroakin tarvitaan, mutta sen kohdentamisessa on parantamista.

Joustavuutta työajan käyttöön tarvitaan, ei niinkään työajan pidentämistä.

Yritysten osingonjakoon on asetettava kohtuusraja. Ylimääräinen tulos on sijoitettava tuotannon ylläpitämiseen, investointeihin tai työllistämiseen kotimaassa.

Johdon palkkoihin ja palkkioihin on säädettävä kohtuullisuuskatto.

Kannustavat palkkausjärjestelmät eivät toimi, työn pitää olla kannustavaa.

Irtisanomisperusteita pitää uudistaa kaikilla tasoilla. Irtisanomissuoja/-peruste tai ”kultainen kädenpuristus” on usein kohtuuton.

Työsopimukset on vahvistettava vakituisiksi määräajassa.  

Pätkätyöt saa sallia vain erityisluvan mukaisesti.

Ammattiliittojen aika ei ole ohi, niitä tarvitaan heikompien ja vähäosaisimpien puolustajiksi. Hallitus tai eduskunta evät voi edustaa palkansaajia tasavertaisesti, ryhmäkohtaisesti ja ammattitaitoisesti.

Suomi sukeltaa välivedessä vaikka pinta ja pohja näkyy

Kahden kohtalaisesti selviyneen sukupolven aika on eletty. Suomi on piipahtanut kansainvälisen kehityksen eliitissä ja välisukellus sameaan veteen on vaikea hyväksyä henkisesti. Jopa pohjakosketus on Suomelle pelottavasti mahdollista.

Sotejärjestelmämme ei ruoki riittävästi oma-aloitteisuutta ja kannusta työhön. Viimeaikaiset aikuisten ihanteet ovat helppo työaikaan sitoutumaton työ, hyvä palkka, viikottainen viihteellä oleminen (maksimaalisen runsas vapaa-aika) ja ulkoisesti varakkaan oloinen elämä. Velaksi elämisestä on tullut kansan pahe pikavippeinen ja visajärjestelmineen. Velka ei ole veli edes vippiä otettaessa. Varallisuuskuplassa elävät ihmiset rikastuttavat aidosti niitä joilla on pääomaa ja varallisuutta ennestäänkin liiaksi.

Elämisen rytmi ontuu. Toiminnallisen vapaa-ajan ja viihteen kellottaminen iltakymmeltä alkavaksi ja aamukolmelta loppuvaksi ei ole peruskoulun yläasteelaisten keksintö. Me aikuiset olemme rytmin rukanneet. Viikonloppuina ja arkivapaina öitään valvovat ihmiset eivät ole timmikunnossa työpaikallaan tai peruskoulun penkillä. Ihmisillä on tietoa terveistä elämäntavoista enemmän kuin koskaan, mutta silti eletään epäterveesti. Ravinnon, liikunnan ja levon tasapainon vaikutus terveyteen on kiistaton, mutta aniharva pystyy toteuttamaan tietoaan käytännössä.

Valtaosa meistä ns. sivistyneistä ihmisistä elää yli varojen tai tuhlaa rahojaan tarpeettomiin turhakkeisiin. Kulutustuhlauksen voi laittaa myös verolle, mutta siihen eivät elintasopäättäjät pysty, koska oma lehmäkin on ojassa.

Aivan viimeaikoina, syksyä 2015 elettäessä, on kaiken kukkuraksi alettu kierrellä kuumaa puuroa. Puuro on sotejärjestelmämme, valtion talouden heikko tila sekä parasta sosiaalista tasoa tavoittelevien ihmisten virta valtioista toiseen. Kulttuurien ennenaikainen yhteen sovittaminen on EU:n ja koko maailman ongelma. Äärimmillään käydään kisaa siitä mitkä  suurvallat saavat näyttää esimerkkiä eettisesti siitä miten ihmisen tulisi elää. Suomi on siirtynyt esimerkin näyttäjästä peesaajaksi ja peesattavan valinta jakaa mielipiteitä. Suomi ei ole ollut poliittisesti näin rikki vuosikymmeniin.

Poliittinen rikkonaisuus voi johtaa valtion sisäiseen kapinaan. Eheytyminenkin on mahdollista, mutta se voi toteutua vain sinnikkäästi neuvottelemalla. Viimevuotiset hallituksemme ovat yrittäneet neuvotella huonolla menestyksellä. Ehtoja on esitetty liian tiukasti kansan enemmistölle, eli niille joiden työllä rikkaat rikastuvat. Tätä eriarvoistumista nyt vastustetaan.

Vaikka varakkaiden kassoihin on karttunut liikaa, niihin ei ole uskallettu kajota. Aarteet on jopa laillisesti annettu kätkeä piiloon paratiisisaarille. Näin tämän pienen kansan ei kannata jatkaa elämää. Ihmisten tasavertaisuus on nostettava arvoksi josta uskalletaan puhua, vain siten ammattiyhdistysten voimantarve vähenee.

Elämme aikaa jolloin tiedonvälitys ja eri intressipiirien viestintä on reaaliaikaista. Nopea suunnitteleminen ja sopiminen on mahdollista jos niin haluamme. On aika herätä lumeunesta ja ryhtyä rakentamaan suomalaista tasa-arvoa lisääntyneen eriarvoisuuden sijaan!

Risto Ahonen
Jämsän Äijä

Synttärikiitos!

Kiitos lukuisista synttärionnitteluista! Kiitos on kaunis sana, mutta nyt minusta tuntui, että yksi sana ei riitä ;^)

Facessa voi saada uusia hyviä ystäviä, sen todistaa viimeinen vuosi. On paljolti itsestä kiinni laajeneeko verkosto vai ei. Jämsän Äijäksi valitseminen on tuonut kirjon kaveripiiriin ja se näkyy onnitteluiden sisällössäkin. Some-verkostolla on minulle monia merkityksiä. En ole suurissa livetapaamisissa viihtyvä ihmistyyppi, saatan jäädä kuuntelijaksi tai sivusta seuraajaksi. Kahden kesken tai pienissä ryhmissä seurustelen mieluiten.  Kirjoitan mieluummin kuin puhun. Puhuminen jopa ahdistaa, ellei sisältöä saa rauhassa harkita. Kirjoittaminen on vapauttavaa.

Aikana ennen sosiaalista mediaa ei ollut madollista saada lukuisia synttärionnitteluja. Etäisempi ystävä ehkä soitti  tai onnitteli postikortilla, joku kirjeelläkin. Vain muutama muisti ellei kysymyksessä ollut pyöreitä joita oli tapana juhlia. Johtuuko faceonnittelujen määrä siitä, että face muistuttaa? Aivan varmasti. Entä ne faceverkoston ihmiset jotka eivät onnittele? Pitäiskö ajatella että eivät välitä tai ole ystäviä? Ei todellakaan. He eivät ole aktiivisia juuri jostakin syystä. Parempi niin, sillä kukapa jaksaisi kytätä milloin joku yli sadasta kaverista viettää synttäreitä.

Facessa vain harvat tietävät toistensa suhteen läheisyyden yhteiseen kaveriin. Jos ei ole määrittänyt perhettä niin puolisoa tai lapsia ei voi tunnistaa, saati veljiä ja sisaria, työkavereita jne. Face on vapaa verkosto jossa kaikki ovat tasavertaisia ellei toisin määritetä. Poliitikoilla ja julkkiksilla on yleensä paljon kavereita, koska he niin haluavat. Tunnettuus myy tai tuo ääniä seuraavissa vaaleissa. Kaverimäärällä on kattokin, mutta aina voi avata kakkosivun jossa verkostoa pystyy laajentamaan. Facessa voi luoda uusia ryhmiä monin kriteerein. Face on edelleen sosialisista medioista minulle mieluisin. Kiitos kaikista Onnitteluista ja kommenteista, jotka saavat ajattelemaan, kommentoimaan ja kirjoittamaan blogia ;^)

Jämsän Äijä Risto Ahonen

Miksi Jämsän kaupunki kohtelee huonosti Himoksen rinneyrittäjää?

Kirjoitan ajatusvirtaa joka Jämsän kaupungin ja Himoksen rinneyrityksen erimielisyysprosessia seuratessa on aivoissani syntynyt. Mielipiteistäni saa olla erimieltä, se on luonnollista. En halua loukata ketään henkilökohtaisesti, vaan haluan herättää kriittisen keskustelun jotta ongelmat vihdoinkin ratkeaisivat sopuisasti neuvottelemalla.

Himoksen kehityshistoria on menestystarina vaikka uusinvestoinnit takkuavatkin. Jämsän kaupunki on sekaantunut aivan liikaa Himoksen matkailuyritystoiminnan kehittämiseen. Kaupungin toimesta on asioita sotkettu, jos on saatu jotain välillä aikaiseksikin. Kaupungin tehtävä on ensisijaisesti luoda ja tarjota niitä mahdollisuuksia joita yrittäjät toivovat. Himoksen rinnealueita on katsastettu suurennuslasilla pilkkuja viilaten. Saman aikaisesti kaupunki on rakentanut Patajoen kanavaa, joka nyt jo painautuu umpeen ja pusikoituu. Hanke kompastui keskeneräiseksi. Kaupunki on jättänyt keskeneräiset hankkeensa maisemoimatta, mutta rinneyrittäjää on patistettu maisemoimaan määräajassa. Patajoen tilan maat ostettiin suurin visioin isosta golfkentästä ja uusista mökkikylistä, sekä hotelleista Päijänteen Siikarannalle. Näillä näkymin mitään ei ole Päijänrannalla tapahtumassa, koska toistamiseen mentiin käräjille keskustelun ja sopimisen sijaan. Uuden Kuikanalueen Golfkentän avajaisia vasta vietettiin, mutta syntyykö siitäkään menestystarinaa? Talvihimos, hiihtokeskus ja rinneyhtiön toiminta on Himoksen ja Jämsän menestystarina.

Himoksen talvitoiminta on matkailun menestystarina valtakunnallisestikin. Vaikka rinneyrittäjää on pidetty löysässä hirressä, on rinneyhtiö edelleen Himoksen ankkuritoiminto josta kaikki muut toimijat ovat eniten riippuvaisia. Yrittäjä on menestynyt, investoinut, sijoittanut tuottonsa Jämsän matkailuun sekä tehnyt toimivat suunnitelmat sen edelleen kehittämiseksi. Kehitys jumittaa Jämsän kaupungin neuvottelukyvyttömyyden johdosta. Rinneyrittäjä on tehnyt viimeksi viimevuonna sovintoesityksen jota ei ole hyväksytty.

Koska hymistely ei nyt auta, niin pitänee pohtia ketkä ovat ne henkilöt joiden vaikutus on avainasemassa. Kaupunginjohtaja Ilkka Salminen on merkittävin vaikuttaja. Vaikka johtaja kuinka yrittäisi piiloutua demokraattisen päätöksenteon taakse, niin hänen sanansa on painavin. Kaupunginarkkitehti Kari Vaara on kaavoitus ja maankäyttöasioissa kunkku. Vaara on käynyt myös käräjillä rinneyhtiötä vastaan, joten hänen osallistumisensa Himoksen kehittämiseen olisi pitänyt mielestäni erimielisyyksien jälkeen jäävätä. Vahvimpien puolueiden valtuustoryhmien johtajat ovat avainhenkilöitä. Keskustan Voitto Suosaari on vuosien saatossa julkisestikin leimaantunut kielteiseksi rinneyrittäjän toiveille. Tiukkaa linjaa edustaa myös Kokoomuksen Aira Putkonen. "Kaupunki ei arvota maan hintaa sen perusteella mitä yritys on tehnyt tai jättänyt tekemättä", toteaa Aira viestissään. Näin näyttää todella olevan, sillä kaupunki pyytää rinneyhtiöltä sovitun option lisäksi indeksikorotettua hintaa, vaikka rakennusoikeutta on alueelta poistettu. Syntyy vaikutelma, että on tehty tarjous jota ei rinneyrittäjän edes haluta hyväksyvän. Siksikö jotta voitaisiin taas todeta, että eihän sille mikään kelpaa? Kateellisiahan aina on, mutta Kokoomuksen yrittäjäjäsenissä ilmenee myös ymmärrystä ja myötämielisyyttä rinneyrittäjää kohtaan. Samoin jakautuvat mielipiteet Keskustapuolueen sisällä. Voitto Suosaaren kanssa eivät kaikki keskustalaiset ole samaa mieltä.

Hajanaisia mielipiteitä löytyy varmasti demareiltakin, mutta ehkä ei niin voimallista kielteisyyttä rinneyrittäjää kohtaan kuin aiempina vuosina, koska valta on vaihtunut. Voimahahmojen Jorma Potin tai Tuomo Alasen kommentteja en ole kylillä kuullut. Uusi Jämsä on perehtynyt tilanteeseen ryhmänä yhtenäisimmin. He ovat käyneet kuulemassa rinneyrittäjää. Jyrki Kokon myönteinen tahtotila sopimiselle on kiistaton. Vasemmistoliiton edustajat ovat jo useaan otteeseen puhuneet erimielisyyksien selvittämisen puolesta. Arja Paakkasen ääni ei ole tullut kuulluksi valtuustossa. Jämsän vihreiden kanta ei ole kovin näkyvä ainakaan vielä Tommi Tapiaisen valtuustokaudella. Perussuomalaisten Marko Simonen on vaikuttanut voimakkaasti sopimisen puolesta. Simosen ehdotus rinnealueiden myymisestä yrittäjälle yhdellä eurolla on loistavin esitys aikoihin. Yrittäjähän on maksanut vuokransa ja tuonut toiminnallaan Jämsälle yhteistä hyvää moninkertaisesti vuokramaidensa lunastusarvoa ajatellen. Jämsän kotiseutuyhdistys on rinneyrityksen todellisen arvon Jämsälle oivaltanut, mutta sen aloitteesta myönnetty Jämsämitali ja Ilkka Salmisen ojentama Äijäpysti ovat lumetta kunnes perusasioista on sovittu.

Pienellä paikkakunnalla erimielisyysasiat muodostavat ihmisten vuorovaikutuksen kautta havaittavia klikkejä. Klikit tulevat näkyviksi kun seuraa vuorovaikutusta kylillä ja kuppiloissa, paikallislehdessä sekä sosiaalisessa mediassa. Klikkiporukoihin liittyy toimittajia ja ex-valtuutettuja joiden myötävaikutus yleiseen mielipiteeseen on aivan ilmeistä. 

Tällä pohdiskelullani haluan käynnistää jäynää puhdistavan keskustelun ennen 16.3. valtuuston kokousta, jossa ko. asiaa käsitellään. Toivottavasti tahtoa ja rohkeutta riittää oikeudenmukaisen ratkaisun löytymiseen, ilman maanvuokrasopimuksen optio-oikeuden riita-asiassa tehdyn oikeuden päätöksen esille kaivamista. Joka sopimisesta neuvoteltaessa menneitä käräjöintejä muistelee, sitä tikulla silmään ;^) Uuden kaavoitusarkkitehdin Kari Stenlundin johdolla Jämsässä alkakoon uusi yritystoimintamyönteisempi aika. 

Ehdotusta tämän iäisyysasian ratkaisemiseksi 16.3. valtuustossa jo sorvataan. Ellei sopuratkaisua nyt saada aikaiseksi, ovat seuraukset erittäin harmillisia, kaupunkia köyhdyttäviä ja päättäjien uskottavuutta heikentäviä, kaiken muun ajankohtaisen poliittisen sekamelskan lisäksi.

Risto Ahonen, äkänen Jämsän Äijä

Sotesta olisi oppimista

Uuden sotelain säätäminen on aiheuttanut Suomessa sosiaalisen sekasorron. Tarkoitus on ollut epäilemättä hyvä, mutta epäonnistuminen pitää nyt kiireesti tunnustaa. Uutta lakia alettiin värkätä ylimpien poliitikkojen ja virkamiesten kesken kabineteissa. Pienet kaupungit ja kunnat on jätetty tietopaitsioon. Tietoa uuden hallintorakenteen vaikutuksista maaseutukunnissa sekä sen aiheuttamista kustannuksista, ei ole ollut riittävästi lain laatijoillakaan.

Kun kunnat ovat palveluiden heikkenemistä, työpaikkojen menettämistä ja kustannusten nousua peläten ryhtyneet tekemään omia ratkaisujaan, niin valtion vastaveto on ollut pelotella lisää ja siitä on syntynyt jo paniikki. Enää ei yhtenäisen mallin toteutus ole mahdollista ainakaan kymmeneen vuoteen. Tavallisten kansalaisten eriarvoisuus käytännön hoitotoimenpiteiden suhteen todennäköisesti nyt ainoastaan lisääntyy.

Mitä enää on tehtävissä? Lakia ei ainakaan kannata nyt kiirehtiä finaaliin, koska monet kunnat ovat jo tehneet yksityiset ratkaisunsa. Valtion poliittisella eliitillä ja virkamieshallinnolla on karannut sotemopo käsistä. Pappatunturia pitää nyt entisöidä kunnes se voidaan taas katsastaa yhteisesti hyväksytyllä tavalla. Ministereiden on tultava kansalaisten kuulolle komentelun sijaan ja odoteltava maltillisesti vieläkö heidän valtakirjansa seuraavissa vaaleissa uusitaan.

Risto Ahonen

Paikkani poliittisessa auringossa

En ole kommunisti enkä kapitalisti. Pikku porvariksi olen pienituloinen. Maalaiset juureni eivät kiinnitä minua Keskustaan. Perussuomalaisten politiikka ei ole minulle auennut. Kristrillisiin en tunne kuuluvani ja tuskin seurakuntiin kuulumatonta edes hyväksyttäisiin? Vihreiden luontoarvoja kunnioittavaa ideologiaa arvostan. Marginaaliset ryhmät pysyvät minun elinaikani marginaalisina. Se mitä ymmärrän demokratialla on pirstoutunut poliittisen monipuoluejärjestelmämme uumeniin.

Poliittiset ääripäät siis ovat oikeisto ja vasemmisto. Oikeisto on jo nimensä puolesta kiehtovampi kuin vasemmisto. Vasemmisto on väärässä ja oikeisto oikeassa, niinhän jo lapsikin valtasuhteet mieltää. Oikeisto voi keskimäärin hyvin taloudellisesti ja on koulusivistyneempää joukkoa kuin vasemmisto. Hittoon oikeisto ja vasemmisto. Hiiteen kommunismi ja kapitalismi. Jos kerran yhtä maailmanjärjestystä ei edes teoriassa kannata tavoitella, niin muutetaan monipuoluejärjestelmäämme edes hitusen selkeämmäksi ja kansantajuisemmaksi.

Koulusivistynyt ei tykkää nimityksestä työläinen. Joku pomo tai päällikkö pitää vähintään olla. Raharikas ei tykkää kapitalistiksi nimittelystä, koska siihen liittyy riistämisen ja ahneuden mielikuva. Suomen Kokoomus ja Sosiaalidemokraattinen puolue ovat perinteiset porvarin ja palkkatyöläisen puolueet. Kokoomus pyrkii epätoivoisesti eroon kapitalismin ikeestä ja demarit katkovat juuriaan kommunismiin joka koetaan kirosanaksi. Kommunismi on asiaa syvälisemmin tutkineille muutakin kuin entinen Neuvostoliitto. Perinteet ovat rasite myös Maalaisliitosta itäneelle Keskustapuolueelle. Mikä ihmeen keskusta, city, centrum vaiko poliittinen väritön kompromissi? Mihinkään mainituista tai mainitsematta jätetyistä porukoista en halua kuulua. Kyläyhdistys ja kalastusseura sopii, tai perhe joka minulle onkin täys työllistäjä.

Poliittinen valtataistelu ei kaihda keinoja. Tyhjänpäiväisillä sloganeilla kalastellaan äänestäjiä. Ammattiliitot yrittävät yhdistymällä saavuttaa aiemman valta-asemansa, mutta tuskin se onnistuu. Vapaassa länsimaisessa kulttuurissa on rahavalta ottanut jo ylivallan jota eteläisessä Euroopassa, Kreikassa ja Esanjassa, yritetään parhaillaan musertaa.

Jos minulla olisi mahdollisuus, jakaisin poliittiset kortit uudelleen. Kaikkia äänestäjiä kilpaa syleilevän politiikan sijaan perustaisin asiantuntijaryhmiä kulloisenkin tarpeen mukaisesti; Perheellisten puolue, Yksityisyrittäjien puolue, Palkkatyöläisten puolue, Kehitysvammaisten puolue, Yksinhuoltajien puolue, Keski-ikäisten puolue, Nuorison puolue, Eläkeläisten puolue, Työttömien puolue, Eri kulttuuristen puolue, Luontaistuottajien puolue, Luontoystävien puolue, Eläinystävien puolue, Elintarviketyöläisten puolue jne. Jopa nykyisten ammattiliittojen toiminnan voisi sisällyttää eduskuntaan, johon näin ollen valittaisiin vaihteleva määrä kansanedustajia kulloisenkin tarpeen mukaan. Kaikkiaan kansanedustajien määrä puolittuisi.

Tärkeimpänä poliittisen kulttuurin uudistuksena pidän perinteisestä oikeisto-vasemmisto asetelmasta luopumista. Jos polittiikkaa tarkastellaan maailman laajuisesti, on köyhän ja rikkaan välinen eriarvoisuus kipein ristiriita. Hengelliset, erilaisiin jumaluusoppeihin kätkeytyvät erilaisuudet ja erimielisyydet, siitä mikä on oikeaa ja väärää, ovat vähenemässä, vaikka niitä käytetään edelleen tehokkaasti erimielisyyttä tietoisesti lietsottaessa.

Risto Ahonen

Sotahysteria sikiää Euroopassa

Sotahysteria on pääosin alle viisikymppisten miesten keskuudessa leviävä tunteiden kautta hermostoon ja ulkoiseen käyttäytymiseen vaikuttava epidemia. Ikääntyneempien yli viiskymppisten, saati kuusikymppisten keskuudessa on jo parkkiintunutta vastustuskykyä. Naisilla ei tartuntahavaintoja juuri ole, paitsi Saksan liittokansleri saattaa olla epidemian levittäjä.

Erityisesti epidemia sikiää sotilaskoulutuksen saaneiden keskuudessa. Suomen pääministerin ja puolustusministerin epäillään saaneen vakavan tartunnan. Ulkoministeri on onneksi ikänsä puolesta immuuni hysterialle. Presidentti vaikutti aluksi vastustuskykyiseltä, sanoessaan ettei koskisi siihen pitkällä tikullakaan, mutta tilannetta hänen osaltaan seurataan. Toivottavasti vältymme kansakuntana pahimmilta vaurioilta.

Erityisen tartunta-altis alue on Baltia, jossa sotilaallista vierailua kannattaa vältellä kaikin konstein. Hysteria on tiettävästi saanut alkunsa Ukrainan sisällissodan tiimellyksestä, mutta tietyt tunnusmerkit viittaavat rapakon taakse, josta militaristisia epidemioita on aiemminkin singahdellut. Venäjä pyrkii eristämään kiistanalaista pelialuetta oman turvallisuutensa ja taloudellisen etunsa mukaisesti, mutta sehän ei läntistä sotahysteriaan sairastunutta sotilasliittoa miellytä.

Kiihdyttävä vaikutus hysterian leviämiseen on raudalla ja uraanilla. Kaikki militaristiseen muotoon taottu, valettu tai valssattu metalli ja jopa komposiittiyhdistelmät sisältävät kyseisen kulkutaudin itiöitä. Kaikki militaristinen materia pitäisi piilottaa tartunnan saaneiden ihmisten ulottuvilta, jotta tilanne saataisiin nopeasti hallintaan. Onneksi globaali sivistyneistö on jo tajunnut hysterian synnyttämän suuren vaaran ja haitallisimmat vaikutukset pystytään torjumaan.

Risto Ahonen

Räsymatto ja tilkkutäkki

Yhteisörakenteemme on kuin räsymatto ja tiedottaminen kuin tilkkutäkki. Suomessa käytössä oleva monipuoluejärjestelmä ei toimi järkevästi. Tehokkuusmäärittelyn kriteerit pitää muuttaa. Taloudellisten säästöjen tavoittelu on muutettava toiminnallisten tulosten tavoittelemiseksi. Taloudellisuus kulkee luontojaan käytännöllisyyden ja jopa inhimillisyyden vanavedessä.

Nyt säästetään ensisijaisesti euroja ja toimintojen sujuvuus sekä henkinen hyvinvointi tulevat ontuen perässä. Valtion hallinnon tavoitteet luodaan lähtökohdiltaan säästöohjelmiksi, joiden seuraukset ovat tutkimatta ja todentamatta kun lakimuutoksia jo yritetään nuijia kiireellä päätetyiksi.

Ministeritasolla ahdistaa. Senioriministerit murahtelevat. Pressa murahtelee. Kansalaiset elävät epätietoisuuden vallassa tulevasta. Talousajatteluperustainen elämä ahdistaa kaikilla tasoilla. Kun perhe miettii ostaisiko ruokaa, vaatteita vai peruskoululaiselle tabletin tai kännykän, niin kolme ministeriä miettii miten kansalaiset, lapset ja vanhukset hoidettaisiin taloudellisimmin ihmismassana. Neljäs ministereistä miettii ostettaisiinko lisää Hornetteja ja minkä matkan ohjuksia. Viides ministeri pohtii miten välttyisi tutkijoiden ja ympäristön suojelijoiden tuimilta katseilta. Kuudes pohtii sosiaalisia tukipaketteja potkituille paperimiehille. Seitsemäs ministereistä ihmettelee ulkohuussissa täyteen jäätynyttä kakka-astiaa, miten sen näin pakkasella tyhjentäisi ;^) Pääministerin älykapulan selfiekameran tarkennus ei toimi.

Räsymatosta tulee kaikenkirjava ja surullisen sävyinen. Puhdasta sinistä ja valkoista tuskin erottaa. Punaisia ja vihreitä loimia vältetään ja persukset ovat kuluneet puhki kuteiksi kelpaavista harmaista housuista. Tilkkutäkki on lähes valkoinen koska sinisiä tilkkuja puuttuu ja punaisia rääsyjä ei hyväksytä, ei ainakaan ennen seuraavia vaaleja.

Risto Ahonen

Jämsän Äijä