Politiikka pilaa päätöksenteon

Vapaus itsenäiseen ajatteluun on lisääntynyt. Yhtenäisten kurinalaisten ryhmäpäätösten aika on ohi suomalaisessa politiikassa ja päätöksenteossa. Vanhakantainen puoluepolitiikka kuplii ja kuplat poksahtelevat puhki toistamiseen. Ei ole enää työväenaatetta, ei maalaisten puoluetta eikä porvarien puolta yhtenäisesti pitävää puoluetta. Vihreiden väri sinertää tai punertaa. Perussuomalaiset voisivat muuttaa nimensä Peruspeesaajiksi, koska heillä on aate hukassa. Tasa-arvon vuoksi sopisi Kristillisille paremmin nimeksi Uskovaisten puolue. Jospa unohdettaisiin aatteet ja tehtäisiin päätökset asiaperustaisesti?

Demokratiaksi kutsumamme päätäntäjärjestelmä muuttuu hitaasti. Kehitystä kuitenkin tapahtuu. Eduskuntavaalien valintajärjestelmää on vaikea muuttaa. Suomalaiset etsivät aina mallia muualta, uskaltamatta olla edelläkulkijoita. Vaikka kuntatason päätännässä ei puolueita tarvittaisi, niin niitä ylläpidetään koska puolueet ovat tikapuu politiikan huipulle. Yksikään puolue ei ole epäitsekkäiden, empaattisten, sosiaalisten ja vaatimattomien ihmisten keskustelukerho, jossa pohdittaisiin ihmiselon kannalta parhaita ratkaisuja.

Koska esitän kritiikkiä, niin kerron myös miten maailmaa muuttaisin. Monipuoluejärjestelmä on demokraattisesti yhtä huono kuin kaksipuoluejärjestelmäkin. Mietin yksipuoluejärjestelmää jossa ei olisi puoluekuria. Miltä kuulostaisi Suomen Kansanedustajien puolue? Puolue -sanalla on huono saundi, se joutakoon historiaan. Entä jos valitsisimme vain kaupunginvaltuutetut ja kansanedustajat? Päättäjät olisivat kunniallisia kansalaisia, jotka äänestäjät valitsevat mielensä mukaan. Ministerit valittaisiin eduskunnassa ehdotetuista äänestämällä. Pois puoluetuet ja organisoidut puoluevirastot. Kuntien ja valtion virkakoneistot riittävät päätösten toteuttamiseksi.

Päätösten valmistelun avoimuus on lisääntynyt ja sitä pitää edelleen avata. Kansalaisille on annettava mahdollisuus osallistua päätöksentekoon reaaliaikaisesti, koska someverkostoituminen tarjoaa siihen mahdollisuuden. Paras idea jonkin yhteisen asian ratkaisemiseksi ja päättämiseksi saattaa löytyä aivan keneltä tahansa kansalaiselta.

Jämsän valtuusto ei etsinyt sopua

Jämsän kaupunginvaltuuston kokous 7.11.2016 oli hallitsematon kaaos. Demokratia joka kuntapäätännässä laillisesti vallitsee, sallii riitelyn ja nokittelun, sekä ilkeämielisen kommenttoinnin joka alentaa väittelijöiden ihmisarvoa.

Kuuntelin lehterillä ja hämmästelin, kuinka sovinnon etsimisen sijaan valtuutetut aliarvioivat toisiaan. Tarkoitus oli keskustella ja äänestää siitä asetetaanko toimikunta arvioimaan kaupunginjohtajan kykykyä toimia tehtävässään. Toistakymmentä valtuutettua on vaatinut kaupunginjohtajan eroa ja mukana ryhmässä ovat olleet kaupunginhallituksen sekä valtuuston puheenjohtajat.

Aivan ummikkokin voi jo päätellä, että näin iso ryhmä ei voi olla täysin perusteettomasti eroa vaatimassa. Kokouksessa puhuttiin kaupunginjohtajan ajojahdista ja vaadittiin jopa kaupunginhallituksen ja valtuuston puheenjohtajien eroa. Ilmeisesti keskustalaisen valtuuston pj:n paikkaa jo kärkkyi kärkevin saman ryhmän valtuutettu, joka ensimmäisien joukossa oli puheenjohtajien eroa vaatimassa. Keskustelussa saattoi rivien välistä aistia miesten  kyseenalaistavan naisten pärjäämisen kuntapolitiikan kärkipaikalla. Jopa hallintojohtajanainenkin sai miehiltä satikutia tasapuolisuudesta. Hallintojohtaja oli arvostelijoiden mielestä ylittänyt valtuutensa hankkimalla lakimiehen kaupunginjohtajan eroa vaatineelle porukalle. Kaupunginjohtajalla oli oma lakimies kyseisessä keskustelussa, miksi siis ei vastapuolellakin? Saipa maakuntalehti Keskisuomalainenkin moitteet huonosta journalismista, kun julkaisi kaupunginjohtajan epäasialliset tekstarit. Kaupunginjohtajaa puolustettiin intohimoisesti kuin parasta kaveria. Oikeastaan erottamista vaatineen ryhmän toimintatavasta kinasteleminen nousi merkittävämmäksi kuin itse asia, eli luottamusta heikentäneiden asioiden selvittäminen.

Kokous oli koominen esimerkki paikallispolitiikan sisimmästä. Valtuutetut ovat tunteella tulkitsevia tavallisia ihmisiä. Vain muutaman käytöksessä oli aitoa sovinnollisuutta. Eräänlaista kostofobiaa oli havaittavissa. Erotetaan ne jotka tämän kisan häviävät. Heidän pitää saada tästä jokin taloudellinen sanktio. Todellakin vain muutama valtuutettu kertoi etsivänsä totuutta ja sovintoa. Mitä selvitysryhmän vastustajat pelkäsivät jos kerran pitivät kaupunginjohtajaa täysin syyttömänä? Käytännön työasioiden sparraamisen sijaan jaoteltiin kuka on kaupunginjohtajan kaveri ja kuka ajomies. 😉

Tästä kokouksesta jäi huono jälkimaku. Tästä jatkaminen on ongelmallisempaa kuin että jos olisi asetettu demokraattinen toimielin tutkimaan asiaa.
Päätös jossa mielipiteet jopa poliittisten ryhmienkin sisällä jakautuvat ei ole demokraattinen, se on enemmistöpäätös joka syntyy äänekkäimpien ja vaikutusvaltaisimpien jyräämällä. Riitelystä jää kaikille ikäviä ajatuksia. Paikallispolitiikassa ei ole aidosti voittajia jos päätös syntyy vain muutaman äänen enemmistöllä. Aina ja kaikissa asioissa pitäisi käynnistää sovintoneuvottelut jos valtuusto alkaa jakautumaan kahtia, kuten nyt on Jämsässä käynyt.

Muutama valtuutettu ei käyttänyt lainkaan puheenvuoroa. Muutama liennytti tilannetta kommentillaan. Enemmistö kävi sanasotaa keskenään. Kissaa ei uskallettu nostaa pöydälle, se löytynee maton alta lähitulevaisuudessa.