En ole kommunisti enkä kapitalisti. Pikku porvariksi olen pienituloinen. Maalaiset juureni eivät kiinnitä minua Keskustaan. Perussuomalaisten politiikka ei ole minulle auennut. Kristrillisiin en tunne kuuluvani ja tuskin seurakuntiin kuulumatonta edes hyväksyttäisiin? Vihreiden luontoarvoja kunnioittavaa ideologiaa arvostan. Marginaaliset ryhmät pysyvät minun elinaikani marginaalisina. Se mitä ymmärrän demokratialla on pirstoutunut poliittisen monipuoluejärjestelmämme uumeniin.
Poliittiset ääripäät siis ovat oikeisto ja vasemmisto. Oikeisto on jo nimensä puolesta kiehtovampi kuin vasemmisto. Vasemmisto on väärässä ja oikeisto oikeassa, niinhän jo lapsikin valtasuhteet mieltää. Oikeisto voi keskimäärin hyvin taloudellisesti ja on koulusivistyneempää joukkoa kuin vasemmisto. Hittoon oikeisto ja vasemmisto. Hiiteen kommunismi ja kapitalismi. Jos kerran yhtä maailmanjärjestystä ei edes teoriassa kannata tavoitella, niin muutetaan monipuoluejärjestelmäämme edes hitusen selkeämmäksi ja kansantajuisemmaksi.
Koulusivistynyt ei tykkää nimityksestä työläinen. Joku pomo tai päällikkö pitää vähintään olla. Raharikas ei tykkää kapitalistiksi nimittelystä, koska siihen liittyy riistämisen ja ahneuden mielikuva. Suomen Kokoomus ja Sosiaalidemokraattinen puolue ovat perinteiset porvarin ja palkkatyöläisen puolueet. Kokoomus pyrkii epätoivoisesti eroon kapitalismin ikeestä ja demarit katkovat juuriaan kommunismiin joka koetaan kirosanaksi. Kommunismi on asiaa syvälisemmin tutkineille muutakin kuin entinen Neuvostoliitto. Perinteet ovat rasite myös Maalaisliitosta itäneelle Keskustapuolueelle. Mikä ihmeen keskusta, city, centrum vaiko poliittinen väritön kompromissi? Mihinkään mainituista tai mainitsematta jätetyistä porukoista en halua kuulua. Kyläyhdistys ja kalastusseura sopii, tai perhe joka minulle onkin täys työllistäjä.
Poliittinen valtataistelu ei kaihda keinoja. Tyhjänpäiväisillä sloganeilla kalastellaan äänestäjiä. Ammattiliitot yrittävät yhdistymällä saavuttaa aiemman valta-asemansa, mutta tuskin se onnistuu. Vapaassa länsimaisessa kulttuurissa on rahavalta ottanut jo ylivallan jota eteläisessä Euroopassa, Kreikassa ja Esanjassa, yritetään parhaillaan musertaa.
Jos minulla olisi mahdollisuus, jakaisin poliittiset kortit uudelleen. Kaikkia äänestäjiä kilpaa syleilevän politiikan sijaan perustaisin asiantuntijaryhmiä kulloisenkin tarpeen mukaisesti; Perheellisten puolue, Yksityisyrittäjien puolue, Palkkatyöläisten puolue, Kehitysvammaisten puolue, Yksinhuoltajien puolue, Keski-ikäisten puolue, Nuorison puolue, Eläkeläisten puolue, Työttömien puolue, Eri kulttuuristen puolue, Luontaistuottajien puolue, Luontoystävien puolue, Eläinystävien puolue, Elintarviketyöläisten puolue jne. Jopa nykyisten ammattiliittojen toiminnan voisi sisällyttää eduskuntaan, johon näin ollen valittaisiin vaihteleva määrä kansanedustajia kulloisenkin tarpeen mukaan. Kaikkiaan kansanedustajien määrä puolittuisi.
Tärkeimpänä poliittisen kulttuurin uudistuksena pidän perinteisestä oikeisto-vasemmisto asetelmasta luopumista. Jos polittiikkaa tarkastellaan maailman laajuisesti, on köyhän ja rikkaan välinen eriarvoisuus kipein ristiriita. Hengelliset, erilaisiin jumaluusoppeihin kätkeytyvät erilaisuudet ja erimielisyydet, siitä mikä on oikeaa ja väärää, ovat vähenemässä, vaikka niitä käytetään edelleen tehokkaasti erimielisyyttä tietoisesti lietsottaessa.
Risto Ahonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.