Artikkeli herätti ajatuksia. Onko Suomessa yleensä helppo olla avoimesti erilainen? Mitä kristinuskoon tulee, niin sillä on Suomessa uskonnoista vanhin perinne ja vahva asema edelleen, mutta kirkosta erotaan ja etenkin sen taloudellinen asema heikkenee, muiden uskomusten saadessa julkisuutta. Risikko on osin oikeassa julkilausumassaan.
Laajennan keskustelua uskontojen ulkopuolelle. Nyt keskustellaan melko kiivaasti myös poliittisesta, kansallisesta, sukupuolisesta ja seksuaalisesta erilaisuudesta. Erilaisuuden suvaitsevaisuutta ei lisätä lakeja säätämällä. Suvaitsevaisuuden lisääntyessä lakisääteisesti ei yksilön ole kuitenkaan helpompi olla erilainen. Erilaisuuden hyvöksyminen kun ei ole vielä sisäistynyt tunteisiimme. Erilaisuus tulee hyväksytyksi vain tiedon ja ymmärryksen kautta. Prosessi on hidas eikä sitä sovi väkisin nopeuttaa. Erilaisuus tulee ymmärretyksi ja hyväksytyksi luonnostaan kun aika on sopiva. Aivan samoin kuin omena putoaa puusta kypsyttyään, myös erilaisuus hyväksytään ajallaan tai se hylätään mikäli sitä ei pidetä kelvollisena. Näin kehittyvät uskonnot, politiikka, ihmisen seksuaalisuus ja ihminen kaikkiaan.
Juuri näin. Kehitys vaatii aikaa.
VastaaPoista